Pubikierrosta ja Hervanta-peliä

[Alkuun varoitus niille parille teekkarille, jotka mun blogia lukee, että tätä tekstiä ei ole pakko lukea loppun asti.]

On noi teekkarit sitten hauskaa porukkaa. Meidän ainejärjestö järkkäsi tällä viikolla yhteisbileet erään teekkarikillan kanssa. Täytyy sanoa, että juhlakulttuureissa on melkoinen ero. Välillä tuntui koko keskusteluyhteys katoavan.

Hervanta-peli oli varsin mielenkiintoinen (ja humalluttava) kokemus. Kyllähän mua varoteltiin siihen osallistumisesta ja oikeastaan sitä oli ihan kiva kokeilla, kun kerran teekkaribileissä oltiin. Mulle ei tosin suoraan sanottuna selvinnut, mitä hauskaa on siinä, että vaan heitetään noppaa ja sit juodaan ja ideana on saada mahdollisimman moni oksentamaan mahdollisimman lyhyessä ajassa. Olisi kivaa, jos sillä ryyppäämiselle olisi joku muukin peruste, esim tietokilpailu tai muu tehtävän suorittaminen.

Olen myös pahoillani sen tyttösen puolesta, jonka puhuin pussiin saunassa. Ei ole korrektia argumentointiin koulutuksen saaneena käydä väittelemään jonkun kanssa, jolla ei oikeastaan ole mielipidettä asiasta ja yrittää vaan puolustella kavereitaan.

Ihmetytti muuten, että tasa-arvokeskustelussa koko kysymystä ei edes tunnuttu ymmärtävän. Aamulla pohdittiin, että jos itse olisi teekkari, niin yrittäisikö sitä puhua tietyistä asioista, vai olisiko vaan hiljaa, kun tajuaa, että kukaan ei halua käsitellä koko asiaa.

Jollain tavalla tekisi mieli ottaa ilta uusiksi ja kokeilla, saisiko sen onnistumaan paremmin. Ja sit taas toisaalta tuntuu, että katastrofiksi sekin menisi. Mut oikeasti mulla ja monella muullakin kyllä oli hauskaakin. Ja ne suurimmat idiootit paikalla ei edes tainneet olla kyseisestä killasta ja muutenkin on sääli, että muutama huonosti käyttäytyvä tanoaivo pilaa koko poppoon maineen.

Sinänsä koomista, että mä vielä esittelin itseni alkuillasta sinä, joka nää bileet järkkäsi ja "mua saa sit tulla lyömään, jos ei ole kivaa". No, ei ole kukaan vielä lyönyt, mutta epäilen, että molemmissa leireissä jokunen sitä harkitsee :D