Rappio-opiskelu jatkuu

Ensi viikolla alkaa taas uusi periodi ja mä olen ihan täpinöissäni. Tämä viikko on ollut perioditaukoa ja lisäksi mä olen ollut töissä ja on ollut kova ikävä opiskelua. Varsinkin kun lekuri ehdotti, että jätän gradun nyt hetkeksi tauolle ja keskityn saamaan pääni kuntoon, niin on tuntunut siltä, ettei elämässä oikein ole mitään sisältöä. Onhan mulla opetusta tiistaisin ja torstaisin, mutta kiva saada vähän opiskeluakin. Se on kuitenkin niin paljon kivempaa, kuin opettaminen. Yhdelle luentosarjalle menen ja harkitsen vakavissani uuden sivuaineen ottamista - niitähän mulla ei vielä olekaan...:) Mutku opiskelu nyt vaan on kivaa! Emmä halua valmistua!

Viime viikolla istuttiin (yllättäen) Tentissä ja luettiin laatujournalismia Sofian sohvan merkeissä. Joku nainen valitti, että hänen lempeästä ja huomaavaisesta miehestään oli tullut rappio-opiskelija. Kirvoitti hieman naurua. Mitä ne sellaiset rappio-opiskelijat on, ei me filosofit ainakaan sellaista väkeä tunneta!

Ensi viikolla tulee varmaan kyllä oltua vähän rappiolla. Tiistaina sitä tulee kuitenkin lähdettyä praktikumin jälkeen pubivisaan. Ja perään toiseen pubivisaan. Tällä viikolla olin kyllä visoissa ihan teelinjalla, mutta jotenkin tuntuu, etten jaksa tehdä sitä toista kertaa peräkkäin. Keskiviikkona on keikka. En jaksa uskoa, että se onnistuisi selvinpäin. Ja torstai nyt on torstai, emmä ole tainnut kertaakaan päästä töistä kotiin pysähtymättä Tentissä. Rai rai.

Ja sit vähän sellaista asiaa, josta en oikein tiedä että kirjoittaisiko vai eikö kirjoittaisi. Tai mitä kirjoittaisi... Mä olen viime aikoina herännyt ehkä vähän turhankin usein yhden miehen vierestä. En oikein tiedä missä mennään tai mitä haluan. Toisaalta, eipä kai sillä niin ole väliäkään. Kattelaan ja tunnustellaan tilannetta. Toistaiseksi riittää se, että toisen vieressä hyvä olla.