Vivat dragonia!

Meikäläisen blogi on näköjään viettänyt hiljaiseloa viimeisen kuukauden. Katsotaan josko jatkossa saisin päiviteltyä touhujani aktiivisemmin.

Eilen kävi kaveri uusimassa värit selässäni olevaan lohikäärmetatuointiin. Se on jo kymmenisen vuotta vanha, joten oli jo vähän päässyt haalistumaan. Siitä tuli kyllä tosi komea, vaikka onkin vielä ihan naarmuilla ja hieman turvoksissa. Kunnolla työn jäljen näkee joskus kahden viikon päästä. Väritystä vaihdettiin hieman, nykyinen väri on sinisempi kuin aiempi ja siis ihan suunnitellusti.

Nyt on kyllä selkä aika kipeä. Rintsikoita ei voi kuvitellakaan käyttävänsä ja olen tänäänkin ollut tosi tyytyväinen, ettei tarvitse raahata enempää kirjoja mukana; laukun hihna varmaan painaisi ilkeästi, jos se olisi yhtään painavampi. Viime yönä nukkuminen oli varsin hauskaa, kun sai varoa toista puolta selästä koko ajan. Mutta on se kyllä niin hieno, että vähän voi kärsiäkin!

Mä olen taas rakastunut tatuointiini uudestaan: useampaan vuoteen olen tuskin huomannut sitä (paitsi silloin kun eksä huomautteli, kuinka ruma se on), mutta nyt on jatkuvasti tirkisteltävä peilin kautta, että miltäs se näyttikään. On se kumma kuinka uusittu väritys piristää ilmettä!

Tämä oli mulle myös jollain tavalla symbolinen teko: eksähän tosiaan valitti tuosta kuvasta jatkuvasti ja välillä kehtasi vielä sanoa, että minun pitäisi käydä poistamassa koko tatuointi! No, minä päädyin päinvaistaiseen vaihtoehtoon eli korjaamaan haalistumista niin että se näkyy nyt entistä paremmin!

Ainoa ongelma tämän kanssa on se, etten itse ylety rasvaamaan koko dracoa, vaan tarvitsisin jonkun muun aina avuksi...