Me gusta la cocina mejicana

Paaston lopettaminen on taitolaji. Paha vaan, ettei se tällä kertaa ota sujuakseen meikäläiseltä. Oikeaoppisestihan paasto lopetetaan syömällä pieniä kevyitä annoksia ja vähitellen siirtymällä normaaliin annoskokoon.

Oli meinaan tosi fiksu idea lähteä eilen kaverille meksikolaisen ruuan iltaan. En muista, koska oon viimeksi syönyt itseni niin täyteen. Maha oli kipeä koko illan eikä tänäänkään ole vielä ollut nälkä. Ja tulin luvanneeksi lähteä sunnuntaina Raxiin parin kaverin kanssa pizzaa mättämään. Auts!

Oli kyllä kiva väsätä eilen ruokaa porukalla. Tehtiin ihan kaikki ite, tortillat mukaan lukien. Niiden kauliminen ja pannulle paistettavaksi siirtäminen oli kyllä aika haasteellista, mutta onnistui A4-paperiarkkien (sic!) avulla. Tortillat täytettiin papumuhennoksella, salaatilla, salsalla ja guacamolella. Ruokajuomana toimi naranjada ja limonada (eli appelsiini- ja limevedet) ja jälkkäriksi oli avocadojäätelöä. Sen ohje oli suunnilleen tällainen:

2-3 avocadoa
1/2 dl kermaa
2-3 sitruunan mehu
1 tl vaniljasokeria
1/2 l vaniljajäätelöä

Halkaise avocadot ja koverra hedelmäliha pois kuorista. Soseuta tehosekoittimessa. Sekoita joukkoon kerma. Mausta sitruunamehulla ja vaniljasokerilla. Paloittele jäätelö joukkoon.

Jäätelön voi siis joko sotkea sekaan tai käyttää avocadotsydeemiä ikään kuin kastikkeena. Namia joka tapauksessa!

Kadonnut kaksonen

Dzenne on rakastunut!

Ei oikeesti voi löytyä toista blogia, jossa vingutaan ihan samoista asioista kun mitä meitsi kirjoittelee: tulee ryyppättyä liikaa, ei ehdi harrastaa liikuntaa, töissä vituttaa ja ihmissuhteet menee päin hanuria. Vietin viime illan kikattelemalla tuolle blogille. Noin 90 prosenttia sen kirjoituksista olis voinut tulla mun näppikseltä. Ollaankohan me jotain vauvana erotettuja identtisiä kaksosia?

Meinasin kommata sille että lähdetään joku päivä yhdessä kaljalle. En sit kuitenkaan viittyny. Tuntuis ehkä vähän liian stalkkausmeiningiltä.

Negatiivisia ajatuksia

Tässä kanditiedoston avaamista vältellessä vois kai tehdä tämmöisen systerin blogista löytyneen pahinta minussa -systeemin:

1. Nimessäni:
Yleisesti ottaen oon tyytyväinen nimeeni. Se on persoonallinen ja kuvaa mua hyvin. Se tarkoittaa jossain päin Suomea pientä ja sopii siksi hyvin tällaiselle hobitin kokoiselle tapaukselle. Ärsyttävää on kuitenkin se, että monet luulee sitä lempinimeksi ja jatkuvasti saa olla selittämässä, että kyllä se on oikea nimi. ("Siis ihan kastenimi?" "Ei, se ei oo kastenimi, koska mua ei ole kastettu.")

Sukunimessä taas ärsyttää se, ettei se tarkoita mitään. Ja se sekoitetaan liian usein muutamaan parilla kirjaimella eroavaan yleisempään sukunimeen.

2. Kasvoissani:
Piti oikein mennä peiliin kurkistamaan, että mitä valittamista niissä vois olla. Emmä keksinyt mitään. Sanotaan nyt sitten vaikka et lasit. Mielestäni näytän paremmalta ilman laseja, mutta piilarit maksaa sen verran, etten käytä niitä kuin kesäisin.

3. Vartalossani:
Vyötärö. Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin sen puute. Oon nyt ollut paastolla kymmenen päivää ja laihtunut neljä kiloa, mutta vyötäröllä ei näy mitään muutosta. Maha sentään on vähän litistynyt. Kaikki on lähtenyt jo ennestään kohtuu kapeista reisistä.

4. Luonteessani:
Oon ärsyttävä besserwisser, itsepäinen, sitoutumiskammoinen bitch.

5. Vaatekaapissani:
Tästä kysymyksestä voinee päätellä, et tämä kysely on kiertänyt muotibloggaajilla :) Sanotaan nyt sit et se on aina sotkunen, kiitos kahden kissan, joiden mielestä on kiva levitellä sinne karvoja, tiputtaa kaikki alas ja möyriä siistit vaatepinot kunnon kasoiksi.

6. Kotonani:
Vaikka asunkin mukavasti kaksiossa, joskus käy mielessä, että isompi kämppä olis kiva. Saunan haluisin ehdottomasti. Ja sit olis kiva jos olis erillinen työhuone, eikä tällainen työ- ja makuuhuoneen yhdistelmä. Plus et kirjoille ei enää kohta ole tilaa missään.

7. Työssäni:
Se rajoittaa ryyppäämistä :) Oikeastaan, jos se olis vaan sitä varsinaista työtä, ilman kurinpitoa ja muuta ylimääräistä sählinkiä, se vois olla ihan ok.

Tulevasta kesätyöstä en viitsi edes aloittaa. Siinä on ihan liikaa huonoja puolia.

8. Ystävissäni:
Ne houkuttelee liian usein baariin.

9. Perheessäni:
Niistä en oikeastaan mitään huonoa keksi. Äiti on välillä vähän liian ylihuolehtivainen. Mut sellaisia kai mutsien kuuluukin olla :)

10. Harrastuksissani:
Ryyppäämistä ja liikuntaa on vaikea harrastaa yhtä aikaa. Krapulassa ei oikein ole terveellistä lähteä lenkkipolulle. Ja ensin mainittu vie liikaa rahaa. Lukemiselle taas ei koskaan ole aikaa.

11.Kumppanissa:
Sellaista ei ole. Mä en nyt tarkoita, et se olisi se negatiivinen asia. Sinkkuna on ihan kivaa, varsinkin nyt kun kesä tulee. Vaikka olishan tuossa taas yksi ehdokas valmiiksi katottuna...

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
Ne ovat maailman suloisimpia, ihanimpia, söpöimpiä ja fiksuimpia (no joo, nuorempi ei) olentoja, ei niissä ole mitään vikaa silloin kun ne ei
-revi tapetteja
-yritä hypätä parvekkeelta alas
-herätä yöllä
-sotke ruuallaan koko keittiötä
-hajoita kaikkea
jne...

13. Kielenkäytössäni:
Kiroilen ihan liikaa (mutten toisaalta ole kyllä kiinnostunut tekemään asialle mitään).

14. Musiikkimaussani:
No sanotaan nyt sit vaikka et se on aika ykspuolista. Tosin viime aikoina on herännyt kova hinku kuunnella jazzia. (Kärrätkää joku mut sairaalaan.)

15. Kotikaupungissani:
Välillä tuntuu, et täällä on ihan vitun pienet piirit.

Ja vaikken pyöräilekään, ni pyöräilijät otetaan liikenteessä ihan liian huonosti huomioon. Eikä autot koskaan pysähdy suojatien eteen. Ja sit mä en ymmärrä, miten ruuhkista vois päästä eroon sillä, et ne piilotetaan maan alle. Tosi fiksua maksaa siitäkin tunnelista miljoonia, joo.

16. Ruokavaliossani:
Kasvisruokavalio rajoittaa välillä syömistä. Ja syön ihan liikaa salmiakkia. Lasketaanko olut ruokavalioon kuuluvaksi? :)

17. Lapsissani:
Skippaan tämän kysymyksen, koska toivottavasti sellaisia ei ikinä tule.

18. Naapureissani:
Niistä mä en itse asiassa keksi mitään pahaa sanottavaa. Ne edes valita, vaikka täällä biletetään ehkä vähän turhankin usein.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
Elämäntilanteessa ei sinänsä ole valittamista. Ennemminkin siinä, mitä tän ikäisen oletetaan tekevän (= valmistua ja mennä töihin). Mutku mua ei kiinnosta. Oiskohan se mahdollista opiskella koko elämänsä? Missä vaiheessa ne heittää yliopistostosta pihalle?

20. Tulevaisuudessa:
Äskösessä kyssärissä tuli jo aikalailla vastattua tähän kysymykseen. Mä en ole pätkääkään kiinnostunut siitä duunista, mihin mulla alkaa hiljalleen olla koulutus kasassa. Pelkään, et jos joudun sitä tekeen pidempään, ni vedän itteni vielä hirteen joku päivä.

Loppu häämöttää...

Tänään on paaston suunniteltu viimeinen päivä. Tosin tuossa laskeskelin, että mehuja riittäisi vielä huomiseksikin, joten saatan jatkaa päivän suunniteltua pidempään.

Olo on edelleen hyvä. Paastotee tosin alkaa tökkiä. Onneksi mehuissa on enemmän variaatiota, ni niihin ei kyllästy yhtä helposti. Nälkä ei vieläkään vaivaa, mutta mielihalut kylläkin. Huomaa, että ruualla on ihmiselle muutakin merkitystä kuin pelkkä polttoaineen hankinta. Kaikki tuoksuu ihan taivaalliselle ja kaikkea haluaisi maistaa.

Pitäis varmaan hiljalleen ruveta suunnitteleen ekoja syömisiä. Kaupassa olis tarkoitus käydä tänään. Varmaan jotain viiliä alkuun ja raastettuja vihanneksia ja hedelmiä. Sit hiljalleen raskaampaakin pöperöä.

Eilen tuli taas oltua liikenteessä. Kukaan ei enää ees kato ihmeissään, vaikka istun pöydässä vesilasi kourassa. Kyllä sit riemu repee kun alan taas ottaa alkoholia. Kantapaikan omistaja kehoitti tulemaan heti lopettamisen jälkeen kaljalle. Tulis halvat kännit :)

Extreme-elämää

Seitsemäs päivä paastoa menossa. Kumma kyllä, paasto ei ole pahemmin vähentänyt mun baareissa istumista. Kolmena viime iltana on tullut liikenteessä oltua - ja mikä mukavinta: ei ole krapulaa eikä morkkista! Johtuiskohan siitä, että kädessä on ollut vesilasi? Ja kantapaikassa sain jopa juoda omaa teetäni, kun selitin asian. Teemukia jopa täytettiin pyytämättä (mutta epäilen, ettei se johdu kanta-asiakkuudesta, köh, köh).

Kaikkia tuntuu kovasti kiinnostavan paasto. ("Miks sä paastoot?", "Onko nälkä?", "Heikottaako?" "Ai sä oot vielä pystyssä.") Kuitenkin, mitä tässä oon paastosta keskustellut, väki tuntuu jakautuvan selkeästi kahtia: niihin, jotka ovat paastonneet (ja tästä porukasta löytyy todella yllättäviä tyyppejä) ja niihin jotka toteavat, etteivät voisi ikinä paastota, koska rakastavat ruokaa niin paljon. No, niinhän mäkin rakastan. Ja tiedän, että kaikki maistuu ihan taivaalliselta paaston jälkeen, kun on antanut makunystyröiden levätä ja puhdistua vähän aikaa.

Ihmisten tuntuu olevan vaikea käsittää, että paasto ei ole mitään itsensä kiduttamista. Nälkä lähtee parin ekan päivän jälkeen ja sitten olo on tosi hyvä. Energiaa riittää ja elämä maistuu.

Mikä sitten saa paastoamaan? Pohdin tässä yksi päivä, että kai tämä on sitä äärimmäiskokemusten hakemista. Lisäksi ruoka on ehkä ainoa ihmisen tarpeista, josta voi pidättäytyä jonkin aikaa: Ilman juomaa ei kauaa selviä (ja nyt en viittaa olueen), unideprivaatio lähinnä pilaa koko elämän (kokemusta on) ja jos listaan otetaan selibaatti (vaikka seksi ei varsinainen tarve kai olekaan), niin eiköhän jokainen ole useastikin jokusen viikon ilman seksiä eli siitä tulisi aika pitkä projekti, jotta mistään varsinaisesta pidättäytymisestä voisi puhua. Kai tämä on jonkinlaista rajojen rikkomista.

Rajoja olisi tarkoitus rikkoa vielä kolmisen päivää...

Kevätpaastoa

Täällä alkoi paastomeininki. Oon koko kevään meuhkannut kaikille, että haluan taas paastota ja nyt sain sen vihdoin aikaiseksi. Eli käytännössä se tarkoittaa, että ainakin kaksi viikkoa oon ryyppäämättä. Ei välttämättä mikään huono juttu.

Nyt on ihan sellainen olo, et vois ruveta jatkossakin elään vähän terveellisemmin. Toivottavasti mä koen jonkun uskonnollisen herätyksen tän kahden viikon aikana, muutan luostariin jonnekin Sambiaan, käännän Pyhän Tuomaan loput kirjat suomeksi ja unohdan paheellisen elämän.

Paitsi et jos rupee nunnaks ni silloin pitää kai unohtaa seksikin? Se voi kyl tehdä tiukkaa. Mut pistetään harkintaan.

http://www.myspace.com/amoralweb

En vaan usko. Uusi Amoral kuulostaa hyvältä. Erittäin toimivan kuuloinen levy. Pitänee hankkia ihan virallisena versiona. Ei ehkä vuoden paras platta, mutta ehdottomasti tulee pyörimään paljon meikäläisen levysoittimessa. Vaikuttaisi kovasti siltä, että nää täytyy nähdä livenä. Huomasin eilen jopa hyräileväni Gave up Easyä. Pelottavaa. Ja jos biisin nimi on Sex'n'Satan niin eihän se voi olla huono. Ja Vivid on kanssa ihan loistava.

"Always wanted to know where the fallen angels go to die/I guess I've found my answer..."

Ja siis eihän meikäläinen ole mikään niin hc-fani että olis jotain Koivusta vastaan.

Mutta: eihän tää oikeasti kuulosta enää Amoralilta. Et sikäli kyllä ymmärrän ja symppaan tätä RIP-koulukuntaa. Vaihtakaa bändin nimeä tai jotain niin meitsi on heti fani.