Negatiivisia ajatuksia

Tässä kanditiedoston avaamista vältellessä vois kai tehdä tämmöisen systerin blogista löytyneen pahinta minussa -systeemin:

1. Nimessäni:
Yleisesti ottaen oon tyytyväinen nimeeni. Se on persoonallinen ja kuvaa mua hyvin. Se tarkoittaa jossain päin Suomea pientä ja sopii siksi hyvin tällaiselle hobitin kokoiselle tapaukselle. Ärsyttävää on kuitenkin se, että monet luulee sitä lempinimeksi ja jatkuvasti saa olla selittämässä, että kyllä se on oikea nimi. ("Siis ihan kastenimi?" "Ei, se ei oo kastenimi, koska mua ei ole kastettu.")

Sukunimessä taas ärsyttää se, ettei se tarkoita mitään. Ja se sekoitetaan liian usein muutamaan parilla kirjaimella eroavaan yleisempään sukunimeen.

2. Kasvoissani:
Piti oikein mennä peiliin kurkistamaan, että mitä valittamista niissä vois olla. Emmä keksinyt mitään. Sanotaan nyt sitten vaikka et lasit. Mielestäni näytän paremmalta ilman laseja, mutta piilarit maksaa sen verran, etten käytä niitä kuin kesäisin.

3. Vartalossani:
Vyötärö. Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin sen puute. Oon nyt ollut paastolla kymmenen päivää ja laihtunut neljä kiloa, mutta vyötäröllä ei näy mitään muutosta. Maha sentään on vähän litistynyt. Kaikki on lähtenyt jo ennestään kohtuu kapeista reisistä.

4. Luonteessani:
Oon ärsyttävä besserwisser, itsepäinen, sitoutumiskammoinen bitch.

5. Vaatekaapissani:
Tästä kysymyksestä voinee päätellä, et tämä kysely on kiertänyt muotibloggaajilla :) Sanotaan nyt sit et se on aina sotkunen, kiitos kahden kissan, joiden mielestä on kiva levitellä sinne karvoja, tiputtaa kaikki alas ja möyriä siistit vaatepinot kunnon kasoiksi.

6. Kotonani:
Vaikka asunkin mukavasti kaksiossa, joskus käy mielessä, että isompi kämppä olis kiva. Saunan haluisin ehdottomasti. Ja sit olis kiva jos olis erillinen työhuone, eikä tällainen työ- ja makuuhuoneen yhdistelmä. Plus et kirjoille ei enää kohta ole tilaa missään.

7. Työssäni:
Se rajoittaa ryyppäämistä :) Oikeastaan, jos se olis vaan sitä varsinaista työtä, ilman kurinpitoa ja muuta ylimääräistä sählinkiä, se vois olla ihan ok.

Tulevasta kesätyöstä en viitsi edes aloittaa. Siinä on ihan liikaa huonoja puolia.

8. Ystävissäni:
Ne houkuttelee liian usein baariin.

9. Perheessäni:
Niistä en oikeastaan mitään huonoa keksi. Äiti on välillä vähän liian ylihuolehtivainen. Mut sellaisia kai mutsien kuuluukin olla :)

10. Harrastuksissani:
Ryyppäämistä ja liikuntaa on vaikea harrastaa yhtä aikaa. Krapulassa ei oikein ole terveellistä lähteä lenkkipolulle. Ja ensin mainittu vie liikaa rahaa. Lukemiselle taas ei koskaan ole aikaa.

11.Kumppanissa:
Sellaista ei ole. Mä en nyt tarkoita, et se olisi se negatiivinen asia. Sinkkuna on ihan kivaa, varsinkin nyt kun kesä tulee. Vaikka olishan tuossa taas yksi ehdokas valmiiksi katottuna...

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
Ne ovat maailman suloisimpia, ihanimpia, söpöimpiä ja fiksuimpia (no joo, nuorempi ei) olentoja, ei niissä ole mitään vikaa silloin kun ne ei
-revi tapetteja
-yritä hypätä parvekkeelta alas
-herätä yöllä
-sotke ruuallaan koko keittiötä
-hajoita kaikkea
jne...

13. Kielenkäytössäni:
Kiroilen ihan liikaa (mutten toisaalta ole kyllä kiinnostunut tekemään asialle mitään).

14. Musiikkimaussani:
No sanotaan nyt sit vaikka et se on aika ykspuolista. Tosin viime aikoina on herännyt kova hinku kuunnella jazzia. (Kärrätkää joku mut sairaalaan.)

15. Kotikaupungissani:
Välillä tuntuu, et täällä on ihan vitun pienet piirit.

Ja vaikken pyöräilekään, ni pyöräilijät otetaan liikenteessä ihan liian huonosti huomioon. Eikä autot koskaan pysähdy suojatien eteen. Ja sit mä en ymmärrä, miten ruuhkista vois päästä eroon sillä, et ne piilotetaan maan alle. Tosi fiksua maksaa siitäkin tunnelista miljoonia, joo.

16. Ruokavaliossani:
Kasvisruokavalio rajoittaa välillä syömistä. Ja syön ihan liikaa salmiakkia. Lasketaanko olut ruokavalioon kuuluvaksi? :)

17. Lapsissani:
Skippaan tämän kysymyksen, koska toivottavasti sellaisia ei ikinä tule.

18. Naapureissani:
Niistä mä en itse asiassa keksi mitään pahaa sanottavaa. Ne edes valita, vaikka täällä biletetään ehkä vähän turhankin usein.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
Elämäntilanteessa ei sinänsä ole valittamista. Ennemminkin siinä, mitä tän ikäisen oletetaan tekevän (= valmistua ja mennä töihin). Mutku mua ei kiinnosta. Oiskohan se mahdollista opiskella koko elämänsä? Missä vaiheessa ne heittää yliopistostosta pihalle?

20. Tulevaisuudessa:
Äskösessä kyssärissä tuli jo aikalailla vastattua tähän kysymykseen. Mä en ole pätkääkään kiinnostunut siitä duunista, mihin mulla alkaa hiljalleen olla koulutus kasassa. Pelkään, et jos joudun sitä tekeen pidempään, ni vedän itteni vielä hirteen joku päivä.