Baarikierroksella

Tuli taas sitten viime viikolla vedettyä viinaa pidemmän kaavan kautta. Onnistuin keskiviikkona lukemaan Tamperelaisesta, että Laihon Taagella on Thin Lizzy -coverkeikka Apollossa. Tuossa baarissa ei ollut vielä tullut kertaakaan käytyä, mutta osoitteen perusteella sijainti oli tässä ihan meikäläisen vieressä ja vieläpä ilmainen sisäänpääsy, joten päätin suunnata sinne. Seuran saaminen osoittautui taas yllättävän hankalaksi (olenko mä kenties huonoa bileseuraa??), mutta just kun tein lähtöä, serkku soitti ja kyseli, että olenko vielä menossa ja saisiko lähteä messiin. No tottakai.

Lehdessä ei ollut lukenut mitään bändin aloitusaikaa eikä sellaista tietoa löytynyt myöskään baarin nettisivuilta, mutta ajattelin, että kun keikka nyt on viikolla, niin klo 22 ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Niinpä sitten astelen kyseistä baaria kohti hieman ennen kymmentä, kuulen, kuinka sisällä jo soitetaan ja kysyn hädissäni portsarilta, että joko ne soittaa. Se katsoo mua vähän kummastuneena ja toteaa: "Me avataan vasta kymmenen minuutin päästä". No mikäs siinä, halvempaan paikkaan parille kaljalle ja puoli kahdeltatoista uusi yritys, kun soitto alkaa.

Mitähän sitä varsinaisesta keikasta sanoisi? Kaikki, jotka ovat kuulleet Taagea livenä, tietävät, että siitä miehestä lähtee komea ääni, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Toisaalta Thin Lizzy ei ole koskaan kuulunut mun suurimpiin suosikkeihin, joten en ollut niin innoissani kuin esim. kuukausi sitten Taagen Iron Maiden -coverkeikalla. Fiilistä vähän myös laski se, että yleisöä oli noin kahdeksan ihmistä. Lisäksi paikka tuntui olevan vähän turhan pramea heviäijille nahkahousuissaan. Mainittakoon vielä, että kalja oli kyllä opiskelijalle ylihinnoiteltua (mutta eiköhän se ole kaikissa Sedun paikoissa).

Kun pakollinen teeman mukainen Thin Lizzy -osasto oli soitettu, seurasi viitisen "me-soitetaan-vielä-tää-yksi-biisi" -kappaletta, jotka olivat enemmän meikäläisen makuun, ja eihän sille mitään voi, että kun Burn soi, niin kyllähän siinä väkisinkin alkaa bilejalka vipattamaan. Ihan oikeasti viimeinen biisi Fool for Your Loving ei myöskään petä koskaan. Eli kaiken kaikkiaan ei harmittanut, että tuli lähdettyä. Taagesta kiinnostuneille tiedoksi, että ylihuomenna sama bändi on taas lautella, tosin Van Halenin merkeissä.

Ylipäänsä tuon baarin keskiviikkoiltoihin on buukattu varsin mielenkiintoisia teemailtoja. Esimerkiksi 17.9. on vuorossa Queeniä (Sarakissa voisi varoittaa miestään, että se saa luvan lähteä mun kanssa tuonne!), viikkoa aiemmin Few Fighters plays Foo Fighters, joka kiinnostaa enemmänkin sen takia, että tuota bändiä on kehuttu, kuin Foo Fightersin musiikin vuoksi ja lisäksi syksyn aikana on luvassa mm. AC/DC- Europe- jne. coveriltoja.

Torstaina oli ainejärjestöni Aatoksen kokous, jossa loiventelin edellisen illan krapulaa, lähdettiin baariin ja jatkettiin siitä sitten pitkän kaavan mukaan meikäläisen luo jatkoille. Osa väestä kai ehti nukkuakin, mutta meikä veti kaljaa vuorokauden ympäri ja illalla meno jatkui opiskelukaverin vaihtarivuoden läksiäisissä. Täältä suunnistin Yo-talolle Iron Maiden -coveria tsekkaamaan ja meno alkoi mun kohdalla olla aika väsynyttä tässä vaiheessa. Alkaa ilmeisesti ikä painaa, kun ei enää jaksa ryypätä kolmea vuorokautta putkeen yhteensä kuuden tunnin unilla :D Tästä syystä en mitään keikkarapsaa saa tänne oikein laitettua. Soittivat hyvin, mutta mä torkuin puolet keikasta. Bändi lopetti kahdelta, enkä mä jaksanut enää jatkaa menoa, vaan painelin kotiin nukkumaan.

Lauantaina jäi Fetisismi-seminaari väliin kun väsytti niin pirusti. Jostain kumman syystä krapulaa ei kyllä pahemmin ollut, jota tuollaisen vedon jälkeen voisi hyvinkin odottaa. Mutta en valita.

Takaisin ruotuun

Kuten edellisestä tekstistä kävi ilmi, nyt on kesätyöt ohi ja pitäisi palata taas normaaliin päiväjärjestyksen. Yksi tähän liittyvä asia on kuntoilu. Tämä kesä meni nimittäin sen suhteen tosi nihkeissä merkeissä: kävin kerran innoissani lenkillä tai nostelin painoja ja unohdin sitten koko asian pariksi kolmeksi viikoksi. Ei sillä hirveästi pidetä kuntoa yllä, saati kohoteta sitä.

Eilen aloitin ryhtiliikkeeni ja vedin kunnon lihastreenin telkkaria katsellessa. Tänään oli vuorossa aerobinen harjoittelu: kävin juoksemassa Pyynikillä noin 6-7 kilsan lenkin. Huomenna ajattelin joogata, sillä onhan se selvää, että tässä on lihakset jumissa tällaisen aloituksen jälkeen. Sitten voisi pitää päivän pari taukoa ja sunnuntaina vaikka ottaa punttitreenin uusiksi.

Toinen asia, jonka kanssa tässä pitäisi palata ruotuun on gradun kirjoittaminen. Alkuviikon onnistuin hyvin välttelemään sitä, sillä hankin viikonloppuna uuden puhelimen ja sen kanssa leikkiessä on mennyt ikä ja terveys. (Nokialle lähti jo vihainen neljän kohdan meili, jossa kerroin mielipiteeni puhelimeni toimimisesta ja käyttöohjeen riittävyydestä kehoituksella palata asiaan ja kertoa miten luettelemani ongelmat voitaisiin korjata.)

Tänään en enää keksinyt riittävästi tekosyitä vältellä gradu-tiedoston avaamista ja luin aiemmin kirjoittamani läpi ja kaivoin gradua koskevan kirjallisuuden esiin pölykerroksen alta. Tuli taas varsinaisia ahaa-elämyksiä omaa tekstiä lukiessaan: "haa, tätäkö mä yritinkin sanoa", "ai, tämä tässä olikin ideana" ja erityisesti "olenko mä saanut kirjoitettua noin hyvältä kuulostavan lauseen??". Kaiken lisäksi saatoin keksiä jotain uutta graduuni.

Plotinoksen mukaanhan materia on ei-olevaa, sillä se on vastakkaista Yhdelle. Tämän lisäksi materia on absoluuttista pahaa (sillä se on vastakkaista Yhdelle eli Hyvälle). Ongelma on kuitenkin se, että materia on lähtöisin Yhdestä, joten pääsemme vanhaan kunnon teodikea-ongelmaan: Miten absoluuttinen hyvä on voinut luoda absoluuttisen pahan?

Jäin miettimään, olisiko mahdollista ratkaista asia sillä, että paha ei olisi todellista. Jos kerran materia on pahaa ja materia on ei-olevaa, on kai pahankin oltava ei-olevaa? On tietysti aika karu homma väittää, että pahaa ei ole olemassa, kun esim. seuraa uutisia, mutta en kyennyt keksimään pahan muotoa, joka ei kohdistuisi materiaan. (Plotinoshan ei uskonut Saatanaan, joka ehkä voisi olla esimerkki tällaisesta) Plotinoshan kuitenkin väitti, että kunnon filosofi voi olla onnellinen vaikka kidutuspenkissä, koska hän tietää, että kidutus kohdistuu vain ruumiiseen - siis materiaan, joka ei ole todellista - eikä pysty koskettamaan sielua eli todellista ihmistä. Voisiko tästä siis myös päätellä, että oikeasti pahaa ei ole olemassa, sillä se toimii vain materian maailmassa (kuten kidutus), eikä siten ole todellista? Tämä saattaa kuulostaa täysin älyttömältä, mutta mielestäni olisi filosofisesti pätevää ajattelua ja ratkaisisi teodikean ongelman: mitä väliä sillä on, että absoluuttinen hyvä on kenties luonut absoluuttisen pahan, kun sitä ei kuitenkaan oikeasti ole olemassa?? Fiksut tietävät tämän ja keskittyvät ideoihin, eivätkä välitä pahasta.

Nyt on sitten vaan ongelmana
a) onko tässä mitään järkeä ja kehtaako tällaista mennä esittämään gradussa ja
b) onko joku muu jo esittänyt tämän saman (ja onko se ehkä kumottu) eli joudunko mä ihan oikeasti lukemaan koko tuon perkeleen kirjakasan uudestaan läpi, jotta tietäisin missä mennään?

No niin rakkaat (kaikki kaksi :D) lukijani, pistäkääpä kertoen, keksittekö te jotain pahaa, joka ei ensisijaisesti kohdistuisi materiaan ja onko tässä mitään järkeä.

Keikkamatkailua

Perjantaina oli sitten kauan odotettu viimeinen työpäivä. Sitähän täytyi tietysti juhlia, pahaksi onneksi vaan kukaan kaveri ei ollut lähdössä minnekään. Tampereeltakaan ei tuntunut löytyvän mitään keikkaa tms, jonne voisi lähteä yksin häröilemään. Torstai-iltana ilmeni, että isä oli lähdössä Helssinskiin eli saisin siltä kyydin, jos se suunta kiinnostaisi. Perjantaina rupesin työnteon ohessa ottamaan yhteyttä pääkaupunkiseudun kavereihin tarkoituksena kartoittaa, löytyisikö sieltä kiinnostuneita tapaamaan mut ja ilmeni, että Salka oli poikakavereineen köröttelemässä lauantaina siitä suunnasta Tampereen ohi ja saisin kyydin. Eli yht'äkkiä mulla oli kyyti kumpaankin suuntaan. No, pakkohan sitä tähän tarjoukseen oli tarttua! Salka vaan oli menossa Flow-festareille, jotka ei mua kiinnostaneet, joten piti keksiä illaksi jotain tekemistä. Siispä suuntasin Imperiumin keikkasivuille ja hetken pohdinnan jälkeen päätin suunnata Virgin oiliin Koivusen Arin keikalle.

Puoli kolmelta ilmoitin pomolle, että en jaksa olla koko päivää töissä ja viimeisen työpäivän kunniaksi lähdin 2,5 tuntia ennen työpäivän päättymistä kaljakaupan kautta kotiin. Ja sitten soittoa isälle, että koskas lähdetään. Ensin aloiteltiin Salkalla, jonka jälkeen suuntasin Prahaan, jossa tapasin erään kumiankkoja rakastavan ystäväni :) Kerrotuani loppuillan suunnitelmista, käytiin baaritiskillä varsin mielenkiintoinen keskustelu:

-Olisit ilmoittanut aikaisemmin, niin olisin voinut puhua itseni listalle.
-Mä hei päätin vasta neljä tuntia sitten, että olen tulossa.
-No, olisit kertonut edes silloin, sekin olis riittänyt.

Tämän jälkeen kaljan juomisen lomassa aiheeseen palattiin myöhemmin:

-Mä en kyllä taida lähteä sun mukaas, oon nähnyt sen bändin niin monta kertaa ja aina päässyt ilmaiseksi niiden keikalle, niin ei nyt kyllä huvita maksaa...
-Joo, kyl mä pärjään ihan hyvin yksinkin...
-Älä yhtään yritä ylipuhua, en lähde!
-Niin, niin, ei tarvi tulla, jos et halua.

Ja sitten kun tein lähtöä keikkapaikalle:

-Kyllä mä kuitenkin taidan lähteä sun mukaas...


Mutta itse keikkaan: Virgin oilissa on muutaman kerran tullut käytyä, mutta keikalla en ole aikaisemmin käynyt. Etukäteen sain kuulla varoituksia siitä, ettei paikan akustiikka ole kovin ideaali. Siksipä odotinkin jotain puurosoundia, jossa bändin jäsenet saavat veikata, missä kohtaa biisiä mennään ja soittaa suunnilleen yhteen (käsi ylös, kuka muistaa Keskustorilla Rocks-baarin yläkerrassa sijaineen Hellän akustiikan??), joten hyvä soundi yllätti. Ei se ehkä ihan optimaalinen ollut ja Koivunen itsekin valitteli kurkkuaan, joten ihan parhaimmillaan ei menty, mutta mielestäni hyvä keikka silti. Tätä bändiä en ole nähnyt kuin viime kesän Saunassa, jossa heittivät ekan keikkansa ja siihen verrattuna ainakin meno on parantunut huomattavasti. Ja lisäksi sillä Koivusen herralla nyt vaan on kertakaikkisen komea ääni(mutta tätähän ei tietenkään kukaan tosihevari kehtaa ääneen sanoa, ettei mene maine, joten mäkin sanon sen vaan näin blogissa :D). Intron alkaessa seuralaiseni poistui takavasemmalle. ("Tää on hei Ari Koivunen, emmä kehtaa olla näin edessä" :D) Keikka pyörähti käyntiin viime kesän superhitillä Hear My Call. Illan aikana kuultiin lisäksi mm. biisit Keepers of the Night, Don't Try to Break me, Hero's Gold ja uudelta levyltä toiseksi suosikikseni noussut Under the Burning Sky. Mainittakoon myös, että kovasti kehuttu Father, joka ei ole koskaan mulle kolahtanut, kuulosti livenä paljon paremmalta kuin levyllä. Uuden levyn suurin suosikkini My Mistake tosin jäi uupumaan biisilistasta, mutta kaikkea ei voi saada. Iloinen yllätys oli, kun bändin ex-kitaristi Luca nousi lavalle ja lauloi pari coveria, mä ainakin tykkäsin kovasti. Erityisesti Fool for Your Loving tuntuu sopivan herran äänelle. Fiilis keikalla oli hyvä ja lettiä tuli heilutettua siihen malliin, että niskat on edelleen jumissa. Eli on hyvinkin todennäköistä, että mut nähdään tän bändin yleisössä uudestaankin.

Keikan jälkeen seuralaiseni lähti kotiinsa ja minä jäin tanssimaan ja tekemään tuttavuutta muun juhlakansan ja kuningas Alkoholin kanssa. Seuraavana päivänä vilkaisu pankkitilille kertoi, että korttia oli tullut vingutettua ihan mukavasti baaritiskillä. Mutta sehän vaan on merkki siitä, että on ollut hauskaa :) Baarin sulkeuduttua onnistuin omaksi yllätyksekseni löytämään oikean bussin ja oikean pysäkin, joten pääsin Salkalle yöksi. Aamulla sitten suuntasimme autonnokan kohti Tamperetta. Kiitokset vielä kerran yösijasta ja kyydistä!

Hörhöilyä...

Eilen annoin ensimmäisen kerran elämässäni reikihoitoa jollekulle muulle kuin itselleni tai kissoille. Oli jännää! Yksi opiskelukaveri on jo pitkään puhunut, että haluaa tulla hoidettavaksi ja nyt eilen sitten päästiin tuumasta toimeen. Oli hauska tuntea energian kulkeminen omista käsistä jonkun toisen kroppaan. Ja energioiden tunnustelu toisella oli aika jännää. Kaveri totesi vaan, että hyvältä olo jäi ja mun kädet tuntui kuulemma tosi kuumilta eli kyllä sekin sen energian tunsi. Hoidon jälkeen juteltiin ja juotiin teetä ja puhuttiin chakroista. Tunnen itseni kunnon hörhöksi :)!

Kissatyttö sairastaa, häntä hellikäämme...

No joo, se palelu sitten oli kuumetta. Eikä varmaan tehnyt hirveän hyvää kuskata kymmenen kilon kissanhiekkapussia sarakissalle kuumeessa :) Löysin sieltä kuumemittarin (Jos luet tätä, niin ei tarvi pelätä, että pengoin teidän kaappeja. Muistin, että T oli joskus laittanut sen sinne komeroon ja lääkelaatikko löytyi heti oven avaamalla. Lainasin sen muuten, kun mulla ei ole omaa ja lekuri sanoi, että kuumetta pitäisi tarkkailla.) ja se näytti hulppeat 39,2 astetta. Aamusta sitten Mehiläiseen ja syyksi ilmeni angiina. Sitä mulla ei olekaan ollut ainakaan 15 vuoteen! Keskiviikko meni lähinnä nukkuessa ja välillä herätessä kylmään tai hikeen, eilen oli jo parempi olo ja kuume pysytteli alle 38 asteen, mutta luin sängyssä ja makasin sohvalla telkkaa katsellen. Tänään ei ole ollut kuumetta kummallakaan kertaa kun sen mittasin (tosin nyt vähän hikoiluttaa), mutta on väsyttänyt, niin olen nukkunut. Ehkä tämä tästä. Ajattelin huomenna uskaltautua kauppaan ja jos on hyvä olo voisin piipahtaa kaverin synttäribileissä, mutta varmaan ryyppääminen on vielä parempi unohtaa.

On muuten ihana nukkua pitkästä aikaa kunnolla ja herätä siihen, että molemmat kissat nukkuvat päällä tai vieressä ja kehräävät. Siinä ei uskallaan liikahtaa ollenkaan, jää vaan onnellisena kuuntelemaan niiden kehräystä...

Taas töissä

On ihan kipeä olo. Taitaa olla kuumetta. Ja oon siis töissä. Great!

En vaan millään kehtaisi hakea saikkua, kun just viime viikolla olin pois tuon aivojyräyksen takia. Ja lisäksi pitäisi hoitaa Sarakissan kissaa, enkä oikein kehtaa juosta kodin ja tuon kämpän väliä, jos olen saikulla. Ja kotona siis on omat kissat, joten niidenkin seurana pitäisi olla, eikä voi jäädä Sarakissalle sairastamaan...

Tätä päivää on onneksi enää reilu puolitoista tuntia jäljellä ja kyllä mä sen jaksan täällä istua. Kattellaan huomenna sitten, pääsenkö sängystä ylös.

Syksyn satoa

Päätin nyt sit tuon viikon vanhan aivotärähdyksen takia jättää Ankkarockin väliin ja suunnata sen sijaan äitin kanssa mökille. Sää olisi voinut olla parempikin (oli pilvessä), mutta muuten reissu meni hyvin. Grillattiin (ihan älyttömän hyviä kasvisnyyttejä!), saunottiin ja otettiin vähän viiniä illalla. Tänään ratsattiin vattupuskat ja sain yli kaksi litraa pakastimen täytettä mukaan. Lisäksi poimin vadelmanlehtiä menkkakiputeeksi ensi talvea varten. Kuivaan lehtiä just parhaillaan uunissa ja keittössä on tosi ihana tuoksu! Lisäksi löytyi muutama kanttarelli, jotka paistoin äsken runsaassa voissa ja kermassa ja ai, kun tuli namia!

On ihan mukava ottaa välillä viikonloppu rauhallisemmin. Ehkä sitä jaksaa taas olla viikon töissäkin.

Vielä 5 tuntia töitä

Särkylääkettä, anyone?

Töitä, töitä...

Ei perkele! Heräsin sitten 8.47. Joo, töissä piti olla 13 minuutin päästä. Vaatteet niskaan ja menoksi. Taisin mennä nukkumaan seitsemältä... Ei tässä vielä mitään hätää, mutta odotellaan pari tuntia kun se krapula iskee...:s

...Ja työkaverihan ihan väkisin kiskoi mut terassille ja kaatoi ne kaljat kurkusta alas, juu...