Takaisin ruotuun

Kuten edellisestä tekstistä kävi ilmi, nyt on kesätyöt ohi ja pitäisi palata taas normaaliin päiväjärjestyksen. Yksi tähän liittyvä asia on kuntoilu. Tämä kesä meni nimittäin sen suhteen tosi nihkeissä merkeissä: kävin kerran innoissani lenkillä tai nostelin painoja ja unohdin sitten koko asian pariksi kolmeksi viikoksi. Ei sillä hirveästi pidetä kuntoa yllä, saati kohoteta sitä.

Eilen aloitin ryhtiliikkeeni ja vedin kunnon lihastreenin telkkaria katsellessa. Tänään oli vuorossa aerobinen harjoittelu: kävin juoksemassa Pyynikillä noin 6-7 kilsan lenkin. Huomenna ajattelin joogata, sillä onhan se selvää, että tässä on lihakset jumissa tällaisen aloituksen jälkeen. Sitten voisi pitää päivän pari taukoa ja sunnuntaina vaikka ottaa punttitreenin uusiksi.

Toinen asia, jonka kanssa tässä pitäisi palata ruotuun on gradun kirjoittaminen. Alkuviikon onnistuin hyvin välttelemään sitä, sillä hankin viikonloppuna uuden puhelimen ja sen kanssa leikkiessä on mennyt ikä ja terveys. (Nokialle lähti jo vihainen neljän kohdan meili, jossa kerroin mielipiteeni puhelimeni toimimisesta ja käyttöohjeen riittävyydestä kehoituksella palata asiaan ja kertoa miten luettelemani ongelmat voitaisiin korjata.)

Tänään en enää keksinyt riittävästi tekosyitä vältellä gradu-tiedoston avaamista ja luin aiemmin kirjoittamani läpi ja kaivoin gradua koskevan kirjallisuuden esiin pölykerroksen alta. Tuli taas varsinaisia ahaa-elämyksiä omaa tekstiä lukiessaan: "haa, tätäkö mä yritinkin sanoa", "ai, tämä tässä olikin ideana" ja erityisesti "olenko mä saanut kirjoitettua noin hyvältä kuulostavan lauseen??". Kaiken lisäksi saatoin keksiä jotain uutta graduuni.

Plotinoksen mukaanhan materia on ei-olevaa, sillä se on vastakkaista Yhdelle. Tämän lisäksi materia on absoluuttista pahaa (sillä se on vastakkaista Yhdelle eli Hyvälle). Ongelma on kuitenkin se, että materia on lähtöisin Yhdestä, joten pääsemme vanhaan kunnon teodikea-ongelmaan: Miten absoluuttinen hyvä on voinut luoda absoluuttisen pahan?

Jäin miettimään, olisiko mahdollista ratkaista asia sillä, että paha ei olisi todellista. Jos kerran materia on pahaa ja materia on ei-olevaa, on kai pahankin oltava ei-olevaa? On tietysti aika karu homma väittää, että pahaa ei ole olemassa, kun esim. seuraa uutisia, mutta en kyennyt keksimään pahan muotoa, joka ei kohdistuisi materiaan. (Plotinoshan ei uskonut Saatanaan, joka ehkä voisi olla esimerkki tällaisesta) Plotinoshan kuitenkin väitti, että kunnon filosofi voi olla onnellinen vaikka kidutuspenkissä, koska hän tietää, että kidutus kohdistuu vain ruumiiseen - siis materiaan, joka ei ole todellista - eikä pysty koskettamaan sielua eli todellista ihmistä. Voisiko tästä siis myös päätellä, että oikeasti pahaa ei ole olemassa, sillä se toimii vain materian maailmassa (kuten kidutus), eikä siten ole todellista? Tämä saattaa kuulostaa täysin älyttömältä, mutta mielestäni olisi filosofisesti pätevää ajattelua ja ratkaisisi teodikean ongelman: mitä väliä sillä on, että absoluuttinen hyvä on kenties luonut absoluuttisen pahan, kun sitä ei kuitenkaan oikeasti ole olemassa?? Fiksut tietävät tämän ja keskittyvät ideoihin, eivätkä välitä pahasta.

Nyt on sitten vaan ongelmana
a) onko tässä mitään järkeä ja kehtaako tällaista mennä esittämään gradussa ja
b) onko joku muu jo esittänyt tämän saman (ja onko se ehkä kumottu) eli joudunko mä ihan oikeasti lukemaan koko tuon perkeleen kirjakasan uudestaan läpi, jotta tietäisin missä mennään?

No niin rakkaat (kaikki kaksi :D) lukijani, pistäkääpä kertoen, keksittekö te jotain pahaa, joka ei ensisijaisesti kohdistuisi materiaan ja onko tässä mitään järkeä.