Baarikierroksella

Tuli taas sitten viime viikolla vedettyä viinaa pidemmän kaavan kautta. Onnistuin keskiviikkona lukemaan Tamperelaisesta, että Laihon Taagella on Thin Lizzy -coverkeikka Apollossa. Tuossa baarissa ei ollut vielä tullut kertaakaan käytyä, mutta osoitteen perusteella sijainti oli tässä ihan meikäläisen vieressä ja vieläpä ilmainen sisäänpääsy, joten päätin suunnata sinne. Seuran saaminen osoittautui taas yllättävän hankalaksi (olenko mä kenties huonoa bileseuraa??), mutta just kun tein lähtöä, serkku soitti ja kyseli, että olenko vielä menossa ja saisiko lähteä messiin. No tottakai.

Lehdessä ei ollut lukenut mitään bändin aloitusaikaa eikä sellaista tietoa löytynyt myöskään baarin nettisivuilta, mutta ajattelin, että kun keikka nyt on viikolla, niin klo 22 ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Niinpä sitten astelen kyseistä baaria kohti hieman ennen kymmentä, kuulen, kuinka sisällä jo soitetaan ja kysyn hädissäni portsarilta, että joko ne soittaa. Se katsoo mua vähän kummastuneena ja toteaa: "Me avataan vasta kymmenen minuutin päästä". No mikäs siinä, halvempaan paikkaan parille kaljalle ja puoli kahdeltatoista uusi yritys, kun soitto alkaa.

Mitähän sitä varsinaisesta keikasta sanoisi? Kaikki, jotka ovat kuulleet Taagea livenä, tietävät, että siitä miehestä lähtee komea ääni, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Toisaalta Thin Lizzy ei ole koskaan kuulunut mun suurimpiin suosikkeihin, joten en ollut niin innoissani kuin esim. kuukausi sitten Taagen Iron Maiden -coverkeikalla. Fiilistä vähän myös laski se, että yleisöä oli noin kahdeksan ihmistä. Lisäksi paikka tuntui olevan vähän turhan pramea heviäijille nahkahousuissaan. Mainittakoon vielä, että kalja oli kyllä opiskelijalle ylihinnoiteltua (mutta eiköhän se ole kaikissa Sedun paikoissa).

Kun pakollinen teeman mukainen Thin Lizzy -osasto oli soitettu, seurasi viitisen "me-soitetaan-vielä-tää-yksi-biisi" -kappaletta, jotka olivat enemmän meikäläisen makuun, ja eihän sille mitään voi, että kun Burn soi, niin kyllähän siinä väkisinkin alkaa bilejalka vipattamaan. Ihan oikeasti viimeinen biisi Fool for Your Loving ei myöskään petä koskaan. Eli kaiken kaikkiaan ei harmittanut, että tuli lähdettyä. Taagesta kiinnostuneille tiedoksi, että ylihuomenna sama bändi on taas lautella, tosin Van Halenin merkeissä.

Ylipäänsä tuon baarin keskiviikkoiltoihin on buukattu varsin mielenkiintoisia teemailtoja. Esimerkiksi 17.9. on vuorossa Queeniä (Sarakissa voisi varoittaa miestään, että se saa luvan lähteä mun kanssa tuonne!), viikkoa aiemmin Few Fighters plays Foo Fighters, joka kiinnostaa enemmänkin sen takia, että tuota bändiä on kehuttu, kuin Foo Fightersin musiikin vuoksi ja lisäksi syksyn aikana on luvassa mm. AC/DC- Europe- jne. coveriltoja.

Torstaina oli ainejärjestöni Aatoksen kokous, jossa loiventelin edellisen illan krapulaa, lähdettiin baariin ja jatkettiin siitä sitten pitkän kaavan mukaan meikäläisen luo jatkoille. Osa väestä kai ehti nukkuakin, mutta meikä veti kaljaa vuorokauden ympäri ja illalla meno jatkui opiskelukaverin vaihtarivuoden läksiäisissä. Täältä suunnistin Yo-talolle Iron Maiden -coveria tsekkaamaan ja meno alkoi mun kohdalla olla aika väsynyttä tässä vaiheessa. Alkaa ilmeisesti ikä painaa, kun ei enää jaksa ryypätä kolmea vuorokautta putkeen yhteensä kuuden tunnin unilla :D Tästä syystä en mitään keikkarapsaa saa tänne oikein laitettua. Soittivat hyvin, mutta mä torkuin puolet keikasta. Bändi lopetti kahdelta, enkä mä jaksanut enää jatkaa menoa, vaan painelin kotiin nukkumaan.

Lauantaina jäi Fetisismi-seminaari väliin kun väsytti niin pirusti. Jostain kumman syystä krapulaa ei kyllä pahemmin ollut, jota tuollaisen vedon jälkeen voisi hyvinkin odottaa. Mutta en valita.