Keikkamatkailua

Perjantaina oli sitten kauan odotettu viimeinen työpäivä. Sitähän täytyi tietysti juhlia, pahaksi onneksi vaan kukaan kaveri ei ollut lähdössä minnekään. Tampereeltakaan ei tuntunut löytyvän mitään keikkaa tms, jonne voisi lähteä yksin häröilemään. Torstai-iltana ilmeni, että isä oli lähdössä Helssinskiin eli saisin siltä kyydin, jos se suunta kiinnostaisi. Perjantaina rupesin työnteon ohessa ottamaan yhteyttä pääkaupunkiseudun kavereihin tarkoituksena kartoittaa, löytyisikö sieltä kiinnostuneita tapaamaan mut ja ilmeni, että Salka oli poikakavereineen köröttelemässä lauantaina siitä suunnasta Tampereen ohi ja saisin kyydin. Eli yht'äkkiä mulla oli kyyti kumpaankin suuntaan. No, pakkohan sitä tähän tarjoukseen oli tarttua! Salka vaan oli menossa Flow-festareille, jotka ei mua kiinnostaneet, joten piti keksiä illaksi jotain tekemistä. Siispä suuntasin Imperiumin keikkasivuille ja hetken pohdinnan jälkeen päätin suunnata Virgin oiliin Koivusen Arin keikalle.

Puoli kolmelta ilmoitin pomolle, että en jaksa olla koko päivää töissä ja viimeisen työpäivän kunniaksi lähdin 2,5 tuntia ennen työpäivän päättymistä kaljakaupan kautta kotiin. Ja sitten soittoa isälle, että koskas lähdetään. Ensin aloiteltiin Salkalla, jonka jälkeen suuntasin Prahaan, jossa tapasin erään kumiankkoja rakastavan ystäväni :) Kerrotuani loppuillan suunnitelmista, käytiin baaritiskillä varsin mielenkiintoinen keskustelu:

-Olisit ilmoittanut aikaisemmin, niin olisin voinut puhua itseni listalle.
-Mä hei päätin vasta neljä tuntia sitten, että olen tulossa.
-No, olisit kertonut edes silloin, sekin olis riittänyt.

Tämän jälkeen kaljan juomisen lomassa aiheeseen palattiin myöhemmin:

-Mä en kyllä taida lähteä sun mukaas, oon nähnyt sen bändin niin monta kertaa ja aina päässyt ilmaiseksi niiden keikalle, niin ei nyt kyllä huvita maksaa...
-Joo, kyl mä pärjään ihan hyvin yksinkin...
-Älä yhtään yritä ylipuhua, en lähde!
-Niin, niin, ei tarvi tulla, jos et halua.

Ja sitten kun tein lähtöä keikkapaikalle:

-Kyllä mä kuitenkin taidan lähteä sun mukaas...


Mutta itse keikkaan: Virgin oilissa on muutaman kerran tullut käytyä, mutta keikalla en ole aikaisemmin käynyt. Etukäteen sain kuulla varoituksia siitä, ettei paikan akustiikka ole kovin ideaali. Siksipä odotinkin jotain puurosoundia, jossa bändin jäsenet saavat veikata, missä kohtaa biisiä mennään ja soittaa suunnilleen yhteen (käsi ylös, kuka muistaa Keskustorilla Rocks-baarin yläkerrassa sijaineen Hellän akustiikan??), joten hyvä soundi yllätti. Ei se ehkä ihan optimaalinen ollut ja Koivunen itsekin valitteli kurkkuaan, joten ihan parhaimmillaan ei menty, mutta mielestäni hyvä keikka silti. Tätä bändiä en ole nähnyt kuin viime kesän Saunassa, jossa heittivät ekan keikkansa ja siihen verrattuna ainakin meno on parantunut huomattavasti. Ja lisäksi sillä Koivusen herralla nyt vaan on kertakaikkisen komea ääni(mutta tätähän ei tietenkään kukaan tosihevari kehtaa ääneen sanoa, ettei mene maine, joten mäkin sanon sen vaan näin blogissa :D). Intron alkaessa seuralaiseni poistui takavasemmalle. ("Tää on hei Ari Koivunen, emmä kehtaa olla näin edessä" :D) Keikka pyörähti käyntiin viime kesän superhitillä Hear My Call. Illan aikana kuultiin lisäksi mm. biisit Keepers of the Night, Don't Try to Break me, Hero's Gold ja uudelta levyltä toiseksi suosikikseni noussut Under the Burning Sky. Mainittakoon myös, että kovasti kehuttu Father, joka ei ole koskaan mulle kolahtanut, kuulosti livenä paljon paremmalta kuin levyllä. Uuden levyn suurin suosikkini My Mistake tosin jäi uupumaan biisilistasta, mutta kaikkea ei voi saada. Iloinen yllätys oli, kun bändin ex-kitaristi Luca nousi lavalle ja lauloi pari coveria, mä ainakin tykkäsin kovasti. Erityisesti Fool for Your Loving tuntuu sopivan herran äänelle. Fiilis keikalla oli hyvä ja lettiä tuli heilutettua siihen malliin, että niskat on edelleen jumissa. Eli on hyvinkin todennäköistä, että mut nähdään tän bändin yleisössä uudestaankin.

Keikan jälkeen seuralaiseni lähti kotiinsa ja minä jäin tanssimaan ja tekemään tuttavuutta muun juhlakansan ja kuningas Alkoholin kanssa. Seuraavana päivänä vilkaisu pankkitilille kertoi, että korttia oli tullut vingutettua ihan mukavasti baaritiskillä. Mutta sehän vaan on merkki siitä, että on ollut hauskaa :) Baarin sulkeuduttua onnistuin omaksi yllätyksekseni löytämään oikean bussin ja oikean pysäkin, joten pääsin Salkalle yöksi. Aamulla sitten suuntasimme autonnokan kohti Tamperetta. Kiitokset vielä kerran yösijasta ja kyydistä!