Jouluajatuksia

Kun huomaa, että viimeinen kirjoitus on lähes kuukauden takaa, jää miettimään, että joko mulla on elämä, kun en ehdi kirjoittaa tänne mitään tai sitten mulla ei ole elämää, kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Totuus lienee jossain siinä molempien välimaastossa.

Viime viikko meni kyllä melko tehokkaasti juhliessa. Kuka käskee lykkäämään kaikki pikkujoulut samalle viikolle?? Sunnuntaina tuli Doggarin pikkujouluissa todettua, että kyllä sitä kummasti ehtii kahdessa tunnissa saada itsensä känniin, jos tarjolla vaan on ilmaista viinaa...

Tää viikko onkin sitten tullut oltua kiltisti (ollaankin jo tiistaissa :D). Eilen olin ihan kiltisti kotona ja siivosin ja kävin jouluostoksilla. Tänään pitäisi kai mennä Tentin visaan, kun Maija sen lupasi vielä tänäänkin pitää ja seuraakin löytyy. Teelinjalla tosin olen. Huomenna sitten joulun viettoon... Eli seuraavat kännit tulee todennäköisesti otettua vasta viikonloppuna. Silloin osa opiskelukavereista palaa Tampereelle ja kaikki on kuitenkin niin vittuntuneita joulun viettoon, että on pakko lähteä baariin.

Ihan outoa vaan olla koneella paikoillaan kun on pari päivää siivonnut ja puuhannut joulujuttuja. On ihan sellainen olo, että kuitenkin kohta tulee mieleen jotain, joka olisi pakko olla tehtynä ja mä vaan lorvin.

Kuvaa tuosta päivitetystä tatuoinnista on pyyetty, niin tässä sellainen


Tuo on otettu pari päivää tatuoimisen jälkeen eli siinä näkyy vielä turvotusta, mutta siitä saa ihan hyvin käsityksen, millainen tuo on. Nyt sormet syyhyää jo seuraavaa...

Hyvää joulua kaikille!

Tänään alkaa joulun vietto Raskaasti

Vivat dragonia!

Meikäläisen blogi on näköjään viettänyt hiljaiseloa viimeisen kuukauden. Katsotaan josko jatkossa saisin päiviteltyä touhujani aktiivisemmin.

Eilen kävi kaveri uusimassa värit selässäni olevaan lohikäärmetatuointiin. Se on jo kymmenisen vuotta vanha, joten oli jo vähän päässyt haalistumaan. Siitä tuli kyllä tosi komea, vaikka onkin vielä ihan naarmuilla ja hieman turvoksissa. Kunnolla työn jäljen näkee joskus kahden viikon päästä. Väritystä vaihdettiin hieman, nykyinen väri on sinisempi kuin aiempi ja siis ihan suunnitellusti.

Nyt on kyllä selkä aika kipeä. Rintsikoita ei voi kuvitellakaan käyttävänsä ja olen tänäänkin ollut tosi tyytyväinen, ettei tarvitse raahata enempää kirjoja mukana; laukun hihna varmaan painaisi ilkeästi, jos se olisi yhtään painavampi. Viime yönä nukkuminen oli varsin hauskaa, kun sai varoa toista puolta selästä koko ajan. Mutta on se kyllä niin hieno, että vähän voi kärsiäkin!

Mä olen taas rakastunut tatuointiini uudestaan: useampaan vuoteen olen tuskin huomannut sitä (paitsi silloin kun eksä huomautteli, kuinka ruma se on), mutta nyt on jatkuvasti tirkisteltävä peilin kautta, että miltäs se näyttikään. On se kumma kuinka uusittu väritys piristää ilmettä!

Tämä oli mulle myös jollain tavalla symbolinen teko: eksähän tosiaan valitti tuosta kuvasta jatkuvasti ja välillä kehtasi vielä sanoa, että minun pitäisi käydä poistamassa koko tatuointi! No, minä päädyin päinvaistaiseen vaihtoehtoon eli korjaamaan haalistumista niin että se näkyy nyt entistä paremmin!

Ainoa ongelma tämän kanssa on se, etten itse ylety rasvaamaan koko dracoa, vaan tarvitsisin jonkun muun aina avuksi...

Kymmenen käskyä hallussa?

Tänään soi puhelin, kun olin lenkillä ja kysyttiin uskonnon sijaiseksi torstaiksi ja perjantaiksi. Mä vastasin, että ei mulla mitään ole, että tottakai otan sen. Heti kun olin sulkenut puhelimen, välähti että keskiviikkona olisi tosiaan tarkoitus lähteä - taas - Hesaan keikalle. Mä olen tota keikkaa odottanut sen verran pitkään, ettei hirveästi huvita lähteä sillä meiningillä, että koko ajan saa miettä että kahdeksaan töihin. Plus untakin tulisi niin valtavasti yön aikana (max. se kolme tuntia bussissa) ja kun tuo uskonto ei kuitenkaan ole mun vahvoja aineitani, niin siellä saisi olla aika skarppina. Ja lisäksi musta on vähän koomista leikkiä ussan opea, kunnon harhaoppinen kun olen, enkä edes kuulu kirkkoon.

Kotiin päästyäni soitin sitten takaisin sanoin että mulla onkin perjantaina opetusta xxxx koululla. Näin sitä toteutetaan kahdeksatta käskyä. Mut onpahan ainakin aikaa tulla kotiin aamulla, jos menee jatkoiluksi. Musta vaan tuntuu, että kun mä nyt rupean nirsoilemaan töitten kanssa, niin taatusti niitä ei sit enää jossain vaiheessa saa millään. Maailmankaikkeudella on hassu huumorintaju.

Rappio-opiskelu jatkuu

Ensi viikolla alkaa taas uusi periodi ja mä olen ihan täpinöissäni. Tämä viikko on ollut perioditaukoa ja lisäksi mä olen ollut töissä ja on ollut kova ikävä opiskelua. Varsinkin kun lekuri ehdotti, että jätän gradun nyt hetkeksi tauolle ja keskityn saamaan pääni kuntoon, niin on tuntunut siltä, ettei elämässä oikein ole mitään sisältöä. Onhan mulla opetusta tiistaisin ja torstaisin, mutta kiva saada vähän opiskeluakin. Se on kuitenkin niin paljon kivempaa, kuin opettaminen. Yhdelle luentosarjalle menen ja harkitsen vakavissani uuden sivuaineen ottamista - niitähän mulla ei vielä olekaan...:) Mutku opiskelu nyt vaan on kivaa! Emmä halua valmistua!

Viime viikolla istuttiin (yllättäen) Tentissä ja luettiin laatujournalismia Sofian sohvan merkeissä. Joku nainen valitti, että hänen lempeästä ja huomaavaisesta miehestään oli tullut rappio-opiskelija. Kirvoitti hieman naurua. Mitä ne sellaiset rappio-opiskelijat on, ei me filosofit ainakaan sellaista väkeä tunneta!

Ensi viikolla tulee varmaan kyllä oltua vähän rappiolla. Tiistaina sitä tulee kuitenkin lähdettyä praktikumin jälkeen pubivisaan. Ja perään toiseen pubivisaan. Tällä viikolla olin kyllä visoissa ihan teelinjalla, mutta jotenkin tuntuu, etten jaksa tehdä sitä toista kertaa peräkkäin. Keskiviikkona on keikka. En jaksa uskoa, että se onnistuisi selvinpäin. Ja torstai nyt on torstai, emmä ole tainnut kertaakaan päästä töistä kotiin pysähtymättä Tentissä. Rai rai.

Ja sit vähän sellaista asiaa, josta en oikein tiedä että kirjoittaisiko vai eikö kirjoittaisi. Tai mitä kirjoittaisi... Mä olen viime aikoina herännyt ehkä vähän turhankin usein yhden miehen vierestä. En oikein tiedä missä mennään tai mitä haluan. Toisaalta, eipä kai sillä niin ole väliäkään. Kattelaan ja tunnustellaan tilannetta. Toistaiseksi riittää se, että toisen vieressä hyvä olla.

No just!

Maailmankaikkeudella tai vähintäänkin Kohtalolla tuntuu olevan jotain sitä vastaan että mä olisin selvinpäin. Tää viikko nimittäin menee töissä ja ajattelin jo, että se tekee ihan hyvää, kun tuo viime viikko oli ihan täysi bileitä. Ja siis duuni kummasti vähentää tuota ryyppäyspuolta.

Sunnuntaina kyllästyin istumaan yksin kotona, joten lähdin baariin - tosin pysyttelin teelinjalla koko illan (sic!), kun aamusta tosiaan oli töitä. Tein tänään saman liikkeen kun kaverit pyysivät pubivisaan: eihän sen nyt hankalaa pitäisi olla selvinpäin, kun kerran tuli toissapäivänä jo harjoiteltua. No just näin, eiköhän sitä tule voitettua kaksi visaa, niin että pöytään kannetaan ilmaista juotavaa toisensa jälkeen! Kai se vaan pitää uskoa, että mun kuuluukin alkoholisoitua...

Kai sitä kahdeksan tunnin päästä voi opettajaa leikkiä, vaikka joinkin kaksi bisseä ja kaksi shottia?

Näin ollaan työelämässä ja rappiolla, osa 521

Voi helvetti, kun ihminen osaa taas lukea kalenteria! Jos ihminen on lupautunut sijaiseksi maanantaista perjantaihin ja suunnitellut menevänsä keikalle torstaina, niin nehän ei mene päällekäin, koska samaa päivää ei mainita, eiks ni??? Välähti tuossa sitten, että mun pitäisi olla keikan jälkeisenä aamuna töissä! Ja Helsingistähän tulee koko yön junia Tampereelle, juu. Eka lähtee kuudelta eli jos mun eka tunti on kahdeksalta, niin en ehdi mitenkään! Ja nukkuakin ehtii tosi mukavasti. Ja viinaakin voi vetää ihan älyttömästi, niin sen aamujunan odottelu on varmaan tosi kivaa!

Ja homma senkun paranee: mullahan on myös torstaina illalla opetusta yhdeksään asti! Eka juna, johon voisin edes teoriassa ehtiä lähtee 21.07, eli siihen pitää tosiaan juosta ja siltikin olen Hesassa vasta yhdentoista aikaan.

Just nyt ei kovasti naurata. Dzenne odottelee nyt ihmettä tapahtuvaksi.

Kivaa kirjoittaa blogiin kännissä :)

Kokeillaan, saisinko huomenna ehkä oikeasti postauksen arvoisen tekstin kasaan :) Hauskaa viikonloppua kaikille kahdelle lukijalleni!

Edit:
"If only not Brazil was so far..."(siis tuon biisin aloitussanat:)
No just kattelin lentoja, et jos alle tuhannen euro pääsee, ni mä lähden! Mut ei sit... Pitäisköhän sitä valmistua ja saada töitä ja ruveta rikkaaksi. Paitsi et sit ei olisi aikaa matkustaa kun olis töissä...

Princes of the Universe

Tänään tätä katsomaan!

Opiskelut (ja opiskelijaelämä) taas alkaneet, meille vanhoillekin

Mä olen varmaan tulossa vanhaksi. Tuossa eilen suunnittelin viikonlopun menoja (lue: selailin Imperiumin keikkasivuilta tarjontaa) ja pakkohan sitä oli käydä katsomassa saavutettavuus ja erityisesti palautuvuus VR:n ja Matkahuollon sivuilta. Siis mitä vittua? Ei siitä nyt niin montaa vuotta ole, kun reissuun vaan lähdettiin varmana siitä, että kyllä sitä aina jonnekin jatkoille pääsee, jossa voi pari tuntia nukkua tai ainakin juhlia sen aikaa, että bussit taas kulkee ja pääsee kotiin.

Eiliseltä on myös toinen esimerkki vanhuuden vaikutuksista. Jo aiemmin mainostamassani Apollossa olisi ollut Spumanti crushin jäsenistä kootun Few Fightersin keikka, joka olisi ihan kiinnostunut. En kuitenkaan saanut seuraa ja puoli kahdentoista aikaan rupesi väsyttämään, niin jätin sitten meiningit väliin. Ennenkuulumatonta! Ensi viikolla kyllä aion olla paikalla Queenin merkeissä.

Otsikkoon viitaten opiskelijaelämä on taas alkanut. Viime viikolla tuli fuksit ja meikätyttö viihtyi baarissa kuutena iltana, viitenä pilkkuun asti. Sunnuntai ja maanantai jaksettiin istua kotona ja tiistaina mut taas vieteltiin Montun synttäritarjouksilla liikenteeseen. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, tänään ei pääse kuivin suin kotiin. Ja jos mä vielä lähden viikonloppuna keikalle...maksa kiittää.

Jos vaikka olisi ensi viikon sitten ihan kiltisti, jooko?

Baarikierroksella

Tuli taas sitten viime viikolla vedettyä viinaa pidemmän kaavan kautta. Onnistuin keskiviikkona lukemaan Tamperelaisesta, että Laihon Taagella on Thin Lizzy -coverkeikka Apollossa. Tuossa baarissa ei ollut vielä tullut kertaakaan käytyä, mutta osoitteen perusteella sijainti oli tässä ihan meikäläisen vieressä ja vieläpä ilmainen sisäänpääsy, joten päätin suunnata sinne. Seuran saaminen osoittautui taas yllättävän hankalaksi (olenko mä kenties huonoa bileseuraa??), mutta just kun tein lähtöä, serkku soitti ja kyseli, että olenko vielä menossa ja saisiko lähteä messiin. No tottakai.

Lehdessä ei ollut lukenut mitään bändin aloitusaikaa eikä sellaista tietoa löytynyt myöskään baarin nettisivuilta, mutta ajattelin, että kun keikka nyt on viikolla, niin klo 22 ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Niinpä sitten astelen kyseistä baaria kohti hieman ennen kymmentä, kuulen, kuinka sisällä jo soitetaan ja kysyn hädissäni portsarilta, että joko ne soittaa. Se katsoo mua vähän kummastuneena ja toteaa: "Me avataan vasta kymmenen minuutin päästä". No mikäs siinä, halvempaan paikkaan parille kaljalle ja puoli kahdeltatoista uusi yritys, kun soitto alkaa.

Mitähän sitä varsinaisesta keikasta sanoisi? Kaikki, jotka ovat kuulleet Taagea livenä, tietävät, että siitä miehestä lähtee komea ääni, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Toisaalta Thin Lizzy ei ole koskaan kuulunut mun suurimpiin suosikkeihin, joten en ollut niin innoissani kuin esim. kuukausi sitten Taagen Iron Maiden -coverkeikalla. Fiilistä vähän myös laski se, että yleisöä oli noin kahdeksan ihmistä. Lisäksi paikka tuntui olevan vähän turhan pramea heviäijille nahkahousuissaan. Mainittakoon vielä, että kalja oli kyllä opiskelijalle ylihinnoiteltua (mutta eiköhän se ole kaikissa Sedun paikoissa).

Kun pakollinen teeman mukainen Thin Lizzy -osasto oli soitettu, seurasi viitisen "me-soitetaan-vielä-tää-yksi-biisi" -kappaletta, jotka olivat enemmän meikäläisen makuun, ja eihän sille mitään voi, että kun Burn soi, niin kyllähän siinä väkisinkin alkaa bilejalka vipattamaan. Ihan oikeasti viimeinen biisi Fool for Your Loving ei myöskään petä koskaan. Eli kaiken kaikkiaan ei harmittanut, että tuli lähdettyä. Taagesta kiinnostuneille tiedoksi, että ylihuomenna sama bändi on taas lautella, tosin Van Halenin merkeissä.

Ylipäänsä tuon baarin keskiviikkoiltoihin on buukattu varsin mielenkiintoisia teemailtoja. Esimerkiksi 17.9. on vuorossa Queeniä (Sarakissa voisi varoittaa miestään, että se saa luvan lähteä mun kanssa tuonne!), viikkoa aiemmin Few Fighters plays Foo Fighters, joka kiinnostaa enemmänkin sen takia, että tuota bändiä on kehuttu, kuin Foo Fightersin musiikin vuoksi ja lisäksi syksyn aikana on luvassa mm. AC/DC- Europe- jne. coveriltoja.

Torstaina oli ainejärjestöni Aatoksen kokous, jossa loiventelin edellisen illan krapulaa, lähdettiin baariin ja jatkettiin siitä sitten pitkän kaavan mukaan meikäläisen luo jatkoille. Osa väestä kai ehti nukkuakin, mutta meikä veti kaljaa vuorokauden ympäri ja illalla meno jatkui opiskelukaverin vaihtarivuoden läksiäisissä. Täältä suunnistin Yo-talolle Iron Maiden -coveria tsekkaamaan ja meno alkoi mun kohdalla olla aika väsynyttä tässä vaiheessa. Alkaa ilmeisesti ikä painaa, kun ei enää jaksa ryypätä kolmea vuorokautta putkeen yhteensä kuuden tunnin unilla :D Tästä syystä en mitään keikkarapsaa saa tänne oikein laitettua. Soittivat hyvin, mutta mä torkuin puolet keikasta. Bändi lopetti kahdelta, enkä mä jaksanut enää jatkaa menoa, vaan painelin kotiin nukkumaan.

Lauantaina jäi Fetisismi-seminaari väliin kun väsytti niin pirusti. Jostain kumman syystä krapulaa ei kyllä pahemmin ollut, jota tuollaisen vedon jälkeen voisi hyvinkin odottaa. Mutta en valita.

Takaisin ruotuun

Kuten edellisestä tekstistä kävi ilmi, nyt on kesätyöt ohi ja pitäisi palata taas normaaliin päiväjärjestyksen. Yksi tähän liittyvä asia on kuntoilu. Tämä kesä meni nimittäin sen suhteen tosi nihkeissä merkeissä: kävin kerran innoissani lenkillä tai nostelin painoja ja unohdin sitten koko asian pariksi kolmeksi viikoksi. Ei sillä hirveästi pidetä kuntoa yllä, saati kohoteta sitä.

Eilen aloitin ryhtiliikkeeni ja vedin kunnon lihastreenin telkkaria katsellessa. Tänään oli vuorossa aerobinen harjoittelu: kävin juoksemassa Pyynikillä noin 6-7 kilsan lenkin. Huomenna ajattelin joogata, sillä onhan se selvää, että tässä on lihakset jumissa tällaisen aloituksen jälkeen. Sitten voisi pitää päivän pari taukoa ja sunnuntaina vaikka ottaa punttitreenin uusiksi.

Toinen asia, jonka kanssa tässä pitäisi palata ruotuun on gradun kirjoittaminen. Alkuviikon onnistuin hyvin välttelemään sitä, sillä hankin viikonloppuna uuden puhelimen ja sen kanssa leikkiessä on mennyt ikä ja terveys. (Nokialle lähti jo vihainen neljän kohdan meili, jossa kerroin mielipiteeni puhelimeni toimimisesta ja käyttöohjeen riittävyydestä kehoituksella palata asiaan ja kertoa miten luettelemani ongelmat voitaisiin korjata.)

Tänään en enää keksinyt riittävästi tekosyitä vältellä gradu-tiedoston avaamista ja luin aiemmin kirjoittamani läpi ja kaivoin gradua koskevan kirjallisuuden esiin pölykerroksen alta. Tuli taas varsinaisia ahaa-elämyksiä omaa tekstiä lukiessaan: "haa, tätäkö mä yritinkin sanoa", "ai, tämä tässä olikin ideana" ja erityisesti "olenko mä saanut kirjoitettua noin hyvältä kuulostavan lauseen??". Kaiken lisäksi saatoin keksiä jotain uutta graduuni.

Plotinoksen mukaanhan materia on ei-olevaa, sillä se on vastakkaista Yhdelle. Tämän lisäksi materia on absoluuttista pahaa (sillä se on vastakkaista Yhdelle eli Hyvälle). Ongelma on kuitenkin se, että materia on lähtöisin Yhdestä, joten pääsemme vanhaan kunnon teodikea-ongelmaan: Miten absoluuttinen hyvä on voinut luoda absoluuttisen pahan?

Jäin miettimään, olisiko mahdollista ratkaista asia sillä, että paha ei olisi todellista. Jos kerran materia on pahaa ja materia on ei-olevaa, on kai pahankin oltava ei-olevaa? On tietysti aika karu homma väittää, että pahaa ei ole olemassa, kun esim. seuraa uutisia, mutta en kyennyt keksimään pahan muotoa, joka ei kohdistuisi materiaan. (Plotinoshan ei uskonut Saatanaan, joka ehkä voisi olla esimerkki tällaisesta) Plotinoshan kuitenkin väitti, että kunnon filosofi voi olla onnellinen vaikka kidutuspenkissä, koska hän tietää, että kidutus kohdistuu vain ruumiiseen - siis materiaan, joka ei ole todellista - eikä pysty koskettamaan sielua eli todellista ihmistä. Voisiko tästä siis myös päätellä, että oikeasti pahaa ei ole olemassa, sillä se toimii vain materian maailmassa (kuten kidutus), eikä siten ole todellista? Tämä saattaa kuulostaa täysin älyttömältä, mutta mielestäni olisi filosofisesti pätevää ajattelua ja ratkaisisi teodikean ongelman: mitä väliä sillä on, että absoluuttinen hyvä on kenties luonut absoluuttisen pahan, kun sitä ei kuitenkaan oikeasti ole olemassa?? Fiksut tietävät tämän ja keskittyvät ideoihin, eivätkä välitä pahasta.

Nyt on sitten vaan ongelmana
a) onko tässä mitään järkeä ja kehtaako tällaista mennä esittämään gradussa ja
b) onko joku muu jo esittänyt tämän saman (ja onko se ehkä kumottu) eli joudunko mä ihan oikeasti lukemaan koko tuon perkeleen kirjakasan uudestaan läpi, jotta tietäisin missä mennään?

No niin rakkaat (kaikki kaksi :D) lukijani, pistäkääpä kertoen, keksittekö te jotain pahaa, joka ei ensisijaisesti kohdistuisi materiaan ja onko tässä mitään järkeä.

Keikkamatkailua

Perjantaina oli sitten kauan odotettu viimeinen työpäivä. Sitähän täytyi tietysti juhlia, pahaksi onneksi vaan kukaan kaveri ei ollut lähdössä minnekään. Tampereeltakaan ei tuntunut löytyvän mitään keikkaa tms, jonne voisi lähteä yksin häröilemään. Torstai-iltana ilmeni, että isä oli lähdössä Helssinskiin eli saisin siltä kyydin, jos se suunta kiinnostaisi. Perjantaina rupesin työnteon ohessa ottamaan yhteyttä pääkaupunkiseudun kavereihin tarkoituksena kartoittaa, löytyisikö sieltä kiinnostuneita tapaamaan mut ja ilmeni, että Salka oli poikakavereineen köröttelemässä lauantaina siitä suunnasta Tampereen ohi ja saisin kyydin. Eli yht'äkkiä mulla oli kyyti kumpaankin suuntaan. No, pakkohan sitä tähän tarjoukseen oli tarttua! Salka vaan oli menossa Flow-festareille, jotka ei mua kiinnostaneet, joten piti keksiä illaksi jotain tekemistä. Siispä suuntasin Imperiumin keikkasivuille ja hetken pohdinnan jälkeen päätin suunnata Virgin oiliin Koivusen Arin keikalle.

Puoli kolmelta ilmoitin pomolle, että en jaksa olla koko päivää töissä ja viimeisen työpäivän kunniaksi lähdin 2,5 tuntia ennen työpäivän päättymistä kaljakaupan kautta kotiin. Ja sitten soittoa isälle, että koskas lähdetään. Ensin aloiteltiin Salkalla, jonka jälkeen suuntasin Prahaan, jossa tapasin erään kumiankkoja rakastavan ystäväni :) Kerrotuani loppuillan suunnitelmista, käytiin baaritiskillä varsin mielenkiintoinen keskustelu:

-Olisit ilmoittanut aikaisemmin, niin olisin voinut puhua itseni listalle.
-Mä hei päätin vasta neljä tuntia sitten, että olen tulossa.
-No, olisit kertonut edes silloin, sekin olis riittänyt.

Tämän jälkeen kaljan juomisen lomassa aiheeseen palattiin myöhemmin:

-Mä en kyllä taida lähteä sun mukaas, oon nähnyt sen bändin niin monta kertaa ja aina päässyt ilmaiseksi niiden keikalle, niin ei nyt kyllä huvita maksaa...
-Joo, kyl mä pärjään ihan hyvin yksinkin...
-Älä yhtään yritä ylipuhua, en lähde!
-Niin, niin, ei tarvi tulla, jos et halua.

Ja sitten kun tein lähtöä keikkapaikalle:

-Kyllä mä kuitenkin taidan lähteä sun mukaas...


Mutta itse keikkaan: Virgin oilissa on muutaman kerran tullut käytyä, mutta keikalla en ole aikaisemmin käynyt. Etukäteen sain kuulla varoituksia siitä, ettei paikan akustiikka ole kovin ideaali. Siksipä odotinkin jotain puurosoundia, jossa bändin jäsenet saavat veikata, missä kohtaa biisiä mennään ja soittaa suunnilleen yhteen (käsi ylös, kuka muistaa Keskustorilla Rocks-baarin yläkerrassa sijaineen Hellän akustiikan??), joten hyvä soundi yllätti. Ei se ehkä ihan optimaalinen ollut ja Koivunen itsekin valitteli kurkkuaan, joten ihan parhaimmillaan ei menty, mutta mielestäni hyvä keikka silti. Tätä bändiä en ole nähnyt kuin viime kesän Saunassa, jossa heittivät ekan keikkansa ja siihen verrattuna ainakin meno on parantunut huomattavasti. Ja lisäksi sillä Koivusen herralla nyt vaan on kertakaikkisen komea ääni(mutta tätähän ei tietenkään kukaan tosihevari kehtaa ääneen sanoa, ettei mene maine, joten mäkin sanon sen vaan näin blogissa :D). Intron alkaessa seuralaiseni poistui takavasemmalle. ("Tää on hei Ari Koivunen, emmä kehtaa olla näin edessä" :D) Keikka pyörähti käyntiin viime kesän superhitillä Hear My Call. Illan aikana kuultiin lisäksi mm. biisit Keepers of the Night, Don't Try to Break me, Hero's Gold ja uudelta levyltä toiseksi suosikikseni noussut Under the Burning Sky. Mainittakoon myös, että kovasti kehuttu Father, joka ei ole koskaan mulle kolahtanut, kuulosti livenä paljon paremmalta kuin levyllä. Uuden levyn suurin suosikkini My Mistake tosin jäi uupumaan biisilistasta, mutta kaikkea ei voi saada. Iloinen yllätys oli, kun bändin ex-kitaristi Luca nousi lavalle ja lauloi pari coveria, mä ainakin tykkäsin kovasti. Erityisesti Fool for Your Loving tuntuu sopivan herran äänelle. Fiilis keikalla oli hyvä ja lettiä tuli heilutettua siihen malliin, että niskat on edelleen jumissa. Eli on hyvinkin todennäköistä, että mut nähdään tän bändin yleisössä uudestaankin.

Keikan jälkeen seuralaiseni lähti kotiinsa ja minä jäin tanssimaan ja tekemään tuttavuutta muun juhlakansan ja kuningas Alkoholin kanssa. Seuraavana päivänä vilkaisu pankkitilille kertoi, että korttia oli tullut vingutettua ihan mukavasti baaritiskillä. Mutta sehän vaan on merkki siitä, että on ollut hauskaa :) Baarin sulkeuduttua onnistuin omaksi yllätyksekseni löytämään oikean bussin ja oikean pysäkin, joten pääsin Salkalle yöksi. Aamulla sitten suuntasimme autonnokan kohti Tamperetta. Kiitokset vielä kerran yösijasta ja kyydistä!

Hörhöilyä...

Eilen annoin ensimmäisen kerran elämässäni reikihoitoa jollekulle muulle kuin itselleni tai kissoille. Oli jännää! Yksi opiskelukaveri on jo pitkään puhunut, että haluaa tulla hoidettavaksi ja nyt eilen sitten päästiin tuumasta toimeen. Oli hauska tuntea energian kulkeminen omista käsistä jonkun toisen kroppaan. Ja energioiden tunnustelu toisella oli aika jännää. Kaveri totesi vaan, että hyvältä olo jäi ja mun kädet tuntui kuulemma tosi kuumilta eli kyllä sekin sen energian tunsi. Hoidon jälkeen juteltiin ja juotiin teetä ja puhuttiin chakroista. Tunnen itseni kunnon hörhöksi :)!

Kissatyttö sairastaa, häntä hellikäämme...

No joo, se palelu sitten oli kuumetta. Eikä varmaan tehnyt hirveän hyvää kuskata kymmenen kilon kissanhiekkapussia sarakissalle kuumeessa :) Löysin sieltä kuumemittarin (Jos luet tätä, niin ei tarvi pelätä, että pengoin teidän kaappeja. Muistin, että T oli joskus laittanut sen sinne komeroon ja lääkelaatikko löytyi heti oven avaamalla. Lainasin sen muuten, kun mulla ei ole omaa ja lekuri sanoi, että kuumetta pitäisi tarkkailla.) ja se näytti hulppeat 39,2 astetta. Aamusta sitten Mehiläiseen ja syyksi ilmeni angiina. Sitä mulla ei olekaan ollut ainakaan 15 vuoteen! Keskiviikko meni lähinnä nukkuessa ja välillä herätessä kylmään tai hikeen, eilen oli jo parempi olo ja kuume pysytteli alle 38 asteen, mutta luin sängyssä ja makasin sohvalla telkkaa katsellen. Tänään ei ole ollut kuumetta kummallakaan kertaa kun sen mittasin (tosin nyt vähän hikoiluttaa), mutta on väsyttänyt, niin olen nukkunut. Ehkä tämä tästä. Ajattelin huomenna uskaltautua kauppaan ja jos on hyvä olo voisin piipahtaa kaverin synttäribileissä, mutta varmaan ryyppääminen on vielä parempi unohtaa.

On muuten ihana nukkua pitkästä aikaa kunnolla ja herätä siihen, että molemmat kissat nukkuvat päällä tai vieressä ja kehräävät. Siinä ei uskallaan liikahtaa ollenkaan, jää vaan onnellisena kuuntelemaan niiden kehräystä...

Taas töissä

On ihan kipeä olo. Taitaa olla kuumetta. Ja oon siis töissä. Great!

En vaan millään kehtaisi hakea saikkua, kun just viime viikolla olin pois tuon aivojyräyksen takia. Ja lisäksi pitäisi hoitaa Sarakissan kissaa, enkä oikein kehtaa juosta kodin ja tuon kämpän väliä, jos olen saikulla. Ja kotona siis on omat kissat, joten niidenkin seurana pitäisi olla, eikä voi jäädä Sarakissalle sairastamaan...

Tätä päivää on onneksi enää reilu puolitoista tuntia jäljellä ja kyllä mä sen jaksan täällä istua. Kattellaan huomenna sitten, pääsenkö sängystä ylös.

Syksyn satoa

Päätin nyt sit tuon viikon vanhan aivotärähdyksen takia jättää Ankkarockin väliin ja suunnata sen sijaan äitin kanssa mökille. Sää olisi voinut olla parempikin (oli pilvessä), mutta muuten reissu meni hyvin. Grillattiin (ihan älyttömän hyviä kasvisnyyttejä!), saunottiin ja otettiin vähän viiniä illalla. Tänään ratsattiin vattupuskat ja sain yli kaksi litraa pakastimen täytettä mukaan. Lisäksi poimin vadelmanlehtiä menkkakiputeeksi ensi talvea varten. Kuivaan lehtiä just parhaillaan uunissa ja keittössä on tosi ihana tuoksu! Lisäksi löytyi muutama kanttarelli, jotka paistoin äsken runsaassa voissa ja kermassa ja ai, kun tuli namia!

On ihan mukava ottaa välillä viikonloppu rauhallisemmin. Ehkä sitä jaksaa taas olla viikon töissäkin.

Vielä 5 tuntia töitä

Särkylääkettä, anyone?

Töitä, töitä...

Ei perkele! Heräsin sitten 8.47. Joo, töissä piti olla 13 minuutin päästä. Vaatteet niskaan ja menoksi. Taisin mennä nukkumaan seitsemältä... Ei tässä vielä mitään hätää, mutta odotellaan pari tuntia kun se krapula iskee...:s

...Ja työkaverihan ihan väkisin kiskoi mut terassille ja kaatoi ne kaljat kurkusta alas, juu...

Ei näin

Muistilappu itselle numero 2:
Seuraavalla kerralla ne matalammat korot jalkaan (ja ei, eilen ei edes ollut ne 15-senttiset korot omaavat pornokaupasta ostetut korkkarit jalassa). Onnistuin lentämään Mixein rappusissa ja telomaan pääni. Ei mitään muistikuvaa tuntiin sen jälkeen. Seuraava, mistä on käsitystä, on että odotettiin taksia pihalla ja lähdettiin Hatanpäälle. Enivei, kaverit oli taluttaneet mut kotiin ja olin kuulemma pyörtynytkin pari kertaa ja puhunut ihan sekavia (niin no, se nyt ei kai ole niin outoa, kun musta on kuitenkin kyse :D) Ne sitten soittivat 112:een ja sieltä neuvottiin tulemaan päivystykseen.

Lekuritäti sitten päätti ottaa mut yöksi tarkkailuun, kun mulla silmissä sumeni aina välillä ja näkökentän reunoilla oli mustaa. Aamulla päästivät kotiin, sen jälkeen kun olin saanut kotihoito-ohjeet mukaan, joissa muuten oli aivotärähdyksen nimi latinaksi ja mä tietysti rupesin heti tenttaamaan lääkäriltä, että onko se ihan varma että celebro taipuu näin. Mä olin ihan saletti, että se on 3. deklinaation mukaan. (Tarkistin kotona. Kyllä se on ykkönen. Mutta tämä virhe tietysti laitetaan aivotärähdyksen piikkiin :D) Se ilmeisesti siitä totesi, että mä olen kotiutettavassa kunnossa kun kerran yritän jo latinaakin tavata - tai sitten ajatteli, että olen niin sekaisin, ettei mulle enää voida tehdä mitään ja parempi pistää kadulle takaisin...

Isä tuli sitten hakemaan kotiin. Päänsärky on nyt aika komea, mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Ja otsassa on noin kämmenen kokoinen mustelma. Pitää varmaan kaivaa meikkivoiteet esiin, että kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla.

Terassisäät

Muistilappu itselle:

Kun on töitä aamusta, niin ei välttämättä ole hirveän hyvä idea lähteä terassille edellisenä iltana ja jatkaa pikkutunneille asti. (Tosin on tämä ehkä vähän parempi yritys kuin kuin se, että menee suoraan töihin, mitä sitäkin on tulut jokunen kerta kokeiltua.)

Alkuviikko tuli harrastettua, jo tutuksi tullut 9-21 työaikaa. Pitäisiköhän hankkia elämä? Tosin viikonloppuna sitä elämää kyllä oli muutaman päivän edestä, kun olin kahdella Maidenin keikalla. Oli ihan mahtava meno! Helsingissä kuunneltiin siinä miksauskopin lähettyvillä ja soundit oli kyllä kohdallaan. Näkemisestä ei meikäläisen kohdalla voinut hirveästi puhua, kun mittaa on tuo just just puolitoista metriä ja edessä jokunen ihminen, mutta onneksi oli ne skriinit. Ja Eddie oli niin pitkä, että sen näin ihan lavallakin :D Yksi kaveri totesikin, että eikös se pitäisi ottaa lipun hinnassa huomioon, että minkä mittaiselle se myydään :)

Tampereella sitten korjasin tuon näköongelman ja parkkeerasin itseni eturiviin. Siitä sitten näki ihan perjantain keikan edestäkin! Ja meno oli loistava jälleen kerran! Onnistuin tosin hankkimaan jonkinlaisen kokovartalotupeerauksen, kun oltiin siinä edessä ihan sillipurkkimeiningillä ja kaikki hyppi ylös alas ja kun meikäläinen nyt sitten tietysti oli kaikkia lyhyempi ja tuo kuontalo on melkein vyötärölle, niin se oli aika komeassa kunnossa keikan jälkeen. Montakohan metriä sitä jäi keikkapaikalle? :D

666

"Woe to you, Oh Earth and Sea, for the Devil sends the beast with wrath, because he knows the time is short... Let him who hath understanding reckon the number of the beast for it is a human number, its number is six hundred and sixty six."

Tätä päivää on odotettu!

Juhuu, vartin päästä mua tullaan hakemaan. Alkaa hiljalleen iskostua päähän, että näen Maidenin livenä. Tänään. Wau! Ja sit huomenna vielä perään..!!!

Kaljat on jo laukussa ja kohta mennään!

Mä joka päivä töitä teen...

Kello on puoli kahdeksan ja meikä on ollut kymmenen ja puoli tuntia töissä, puolitoista olisi vielä jäljellä... Kahdentoista tunnin työpäivä on ihan normi, eiks ni?:) Vielä kun vähän jaksaa, niin sit voi mennä kauppaan ja hakea kaljaa ja aloittaa viikonlopun vieton :D

Huomenna kööri tosiaan suuntaa armaaseen pääkaupunkiimme eräistä hevilengendaa katsomaan. Eikä meno pääty siihen, lauantaina jatketaan samoissa merkeissä täällä kotikaupungissa. Saa nähdä, kykeneekö sitä tällaisen pläjäyksen jälkeen tulemaan maanantaina töihin ollenkaan!

Raan tu te hiiils...!

Nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että mä menen Maidenin Tampesterin keikan lisäksi myös Hesan keikalle. Yhdellä kaverilla olis ylimääräinen lippu ja autossakin olisi Dzennen verran tilaa. Ja palkka tulee tiistaina, niin mulla vois jopa olla varaa rahoittaa tuollainen reissu. Ei pientä ihmistä saa tällaisella kiusata, pakkohan mun on lähteä! :D

Eilen käytiin jo hakemassa fiilistä Amadeuksessa Taagen Maiden-coverkeikalla. Sinne oli tietty ihan järjetön jono, enkä tietenkään ollut osannut varautua siihen, vaikka tottakai se olisi pitänyt tietää. Mutta nähtiin yli puolet keikasta silti. Itse starakin tuli morjestamaan keikan jälkeen baarissa. Miten ihmeessä se voi muistaa mut, me ollaan nähty viimeksi joskus silloin kun se lauloi vielä Altariassa! Tosin on tässä muutenkin tullut tänä kesänä todettua, että mä ilmeisesti jään ihmisten mieleen. Ihan random-tyypit tulee moikkaamaan että "juteltiin silloin kolme vuotta sitten Tuskassa" tms. ja mä olen vaan, että ai, kiva...

Tammerfestit meni kivasti. Perjantaina ei tullut mentyä bändejä katsomaan, mutta sain houkuteltua pari kaveria terassille "yhdelle". Lauantai sitten meni alkuun ilmaiskeikalla puistossa aloitellessa ja em. coverkeikan kautta sitten vaan baarikierrokselle. Neljässä baarissa taisi tulla käytyä. Ainakin.

Can I play with madness??!!

Mä sain Maiden-lipun. Siis sain fyysisesti. Siis on mulla. Siis menen keikalle. Lupasin jo A:lle että kerron terkkuja :)

En uskalla hengittää siihen suuntaan. Se voi mennä rikki :D

Kännissä. Festeille :D:D 

Festejä :)

Meidä suhde siirtyi eilen taas off-taajuudelle. No, murjottakoon rauhassa, mä menen Tammerfesteille. Tälle päivälle tosin on vielä seura hakusessa, mutta kaipa sitä jotain keksii. Tänään ei ole suunnitelmissa mennä mitään bändiä katsomaan, mutta jos vähän häröilisi tuolla juhlahumussa. Huomenna sitten olisi parikin keikkaa, ensin siskon miehen bändi ja sitten voisi käydä Taagea morjenstamassa Amadeuksessa.

Nyt vaan työpäivä kasaan ja viihteelle...:)

Töissä

Ei just nyt jaksaisi. Saisikohan tylsistymisestä saikkua? :D

Epämääräistelyä...

Meidän on-off -suhteemme on näköjään taas on-vaihteella. Tehtiin toissapäivänä ruokaa ja saunottiin ja oli kivaa. Mä en oikein enää tiedä, miten tähän kaikkeen soutamiseen ja huopaamiseen pitäisi suhtautua. On raskasta välillä tehdä eroa ja sitten taas palata yhteen. Mulla on nyt semmoinen asenne, etten odota mitään, vaan pelkästään seuraan tilannetta, että alkaako homma toimia.

Heräsin tänään aikasin, meditoin, kävin lenkillä ja vielä päälle siivosin kämpän. Mikäköhän energian puuska muhun on iskenyt?

Tuska tuli, Tuska meni

Mä olen näköjään ahkera kirjoittaja...

Viime viikonloppu meni Tuskassa ja tämä viikko on mennyt siitä toipuessa :D Tuli nähtyä hyviä keikkoja ja sitten vähän keskinkertaisempia. Norther oli kova jatkoklubilla, Sotajumala iski myös. Dream Evililä odotin kovasti, mutta se oli vähän pettymys.

Tuli nähnyä muutamaa kaveria, joita en ole nähnyt vuosiin ja sitten tietysti tavattua uusia. Kumma juttu, kun sitä pääsee jonnekin festarialueelle, niin seuraavaan aamuun mennessä sitä on tutustunut ainakin kymmeneen uuteen ihmiseen. Harrastin myös Helsinki-suunnistusta ja onneksi sain lopulta taksin niin pääsin majapaikkaankin... En vaan osaa liikkua yhtään missään (kuten kaikki mut tuntevat tietävät).

Yksi kaveri muuten kuuntelutti mulla aivan loistavaa demoa. Täytyisi yrittää saada oma kappale jostain, se oli todella hämmentävää musiikkia...

Täältä tullaan, maailma!

Tällaisen nyt sitten pykäsin sadepäivän iloksi. Tänne tulee kannanottoja päivän poliittisiin aiheisiin ja kaikkea muuta elämää tärkeämpää.

Stay tuned!