Vuodenvaihteen harjoittelua

Johan oli jatkot!

Päädyin eilen visareissun ja neljän baarin kautta kaverin kaverille jatkoille. Siellä juotiin viskiä, soitettiin kitaraa ja laulettiin, väännettiin teologisesta termistöstä ja tanssittiin alasti HIM:n tahtiin. Ja taisin sopia treffit helmikuulle.

Jos meno oli tällaista jo ennen uutta vuotta, niin mitä ihmettä huomenna on luvassa??

Joulurauhaa

Kyllä nyt taas on niin joulumieli katossa, ettei uskoiskaan. Vituttaa ihan kaikki.

Mikäköhän siinä on, et mukulana oli aina hirvee joulufiilis päällä jo juhannuksesta. Nykyään vaan käy hermoille, kun kaikki meuhkaa joulusta kuukausikaupalla. Ja joulumainonta pitäis ehdottomasti kieltää.

Mun täytyy myöntää, etten oo mikään jouluihminen. Mut olis silti kiva, jos tässä hiljalleen alkais fiilis nousta. Ku ei tällä vitutuksella paljon rakkautta ja rauhaa jaeta. Tää tonttu kynsii silmät päästä jokaiselta vastaantulijalta. Ja uskallapas yrittää toivottaa hyvää joulua...! Ei auta kynttilät eikä edes piparit ja homejuusto. Hautaudun koko pyhiks peiton alle murjottaan.

Meikäläisen joulumieli yleensä nousee lähinnä siitä et tulee käytyä Raskasta joulua -keikoilla. Se jäi tänä vuonna väliin, ni sehän tän tietty selittää. Nyt spotify auki ja joululaulut soimaan siinä ainoassa siedettävässä muodossa.



Pitäis varmaan kaivaa esiin se eilinen blogi, jota luin ja jossa joka tekstissä oltiin niin hippejä että. Piis and lav kaikille, saatana. Kai sieltä vähän zeniä mullekin irtoo?

Tai sit vois käydä ostaan postimyynnistä vähän joulumieltä. Oisko kellään mitään hyvää sivustoo tarjolla?

(Kaksi henkilöä on parvekkeella. Taustalla kuuluu bileiden meteliä. Toinen polttelee tupakkaa ja hörppii välillä olutta tölkistä nojaillen parvekkeen kaiteeseen. Toinen istuu penkillä ja katselee kaupungin valoja. Ensinmainittu kääntyy äkkiä katsomaan toista ja rikkoo hiljaisuuden ikään kuin olisi juuri keksinyt jotain suurta:)

- Arvaa mikä olis paha juttu.
- (kääntyy katsomaan puhujaa) No?
- Jos olis humalassa tähän aikaan vuorokaudesta.
(Nyökyttelyä molemmin puolin)
- (mietteliäästi) Nii. Se olis kyllä aika paha.

(Hetken hiljaisuuden jälkeen äskeinen jatkaa)

- Arvaa mikä olis vielä pahempi?
- (siirtyy puhujan viereen ja tarjoaa oluttölkkiään) No?
- (ottaa kulauksen toisen tölkistä ja palauttaa sen nyökäten kiitokseksi) Jos olis humalassa tähän aikaan vuorokaudesta ja olis duunia huomenna.
(Lisää nyökyttelyä molemmin puolin)
- Nii. Se olis kyllä tosi paha.

(Hetken hiljaisuus)

- Nii. Onneks en oo menossa.

(Molemmat tuijottelevat tähtiä. Se jälkeen toinen jatkaa:)

- Mulla on onneks se periaate, etten tee töitä.
- Välillä on kyllä vähän pakko.
- Joo. Mut jos tekee töitä, ni siitä ei saa tulla mikään iso juttu. Et tekee vaan sen verran et saa vähän rahaa ja et se ei häiritte juhlimista.
- No, mitä mä hei teen??
- Nii, Dzenne, mun täytyy kyl sanoo, et mä arvostan tota sun elämäntapaas olla olematta työelämässä, olla opiskelematta kunnolla ja keskittyä juhlimiseen.
- No kiitti!(hymyilee itsekseen kohteliaisuudelle)

(Juovat oluttölkin puoliksi hiljaisuuden vallitessa ja katselevat taivaalle)

- Pitäis varmaan hakea lisää?
- Nii, kyl täs viä pari ehtii.

Tilastojen siistimistä

Tänään on kuulemma kansainvälinen lasten oikeuksien päivä. Meitsillä olisi ehdotus uudeksi kansainväliseksi (tai vähintäänkin kansalliseksi) päiväksi: Yleinen vitutuspäivä tarvitaan ehdottomasti! Silloin saa luvan kanssa vittuilla kaikille, huutaa naama punaisena vastaantuloille, haukkua kaverit ja olla mahdollisimman vittumainen - ja luvan kanssa. Epäilemättä väkivaltatilastotkin siistiytyisivät, kun paineet saisi purkaa ihan luvallisesti, niin sitten ei menisi överiksi. Kyse on siis suoranaisesta kansanterveyden parantamisesta. Tällainen päivä pitäisi olla minimissään kerran kuussa.

Nyt kaikki kansa barrikaadeille yleisen vitutuspäivän puolesta!

Myynti-ilmoitus, osa 2

Annetaan pois vähän käytetty krapula. Hyvään tai vähän huonompaankin kotiin. Nouto Tampereen keskustasta mahd. pian.

Humala

Meillä oli joskus kai joku kaveri.

Se vaan lyötäytyy seuraan. Eihän sitä kai kukaan kaipaa, vaikka silti kiva, et se on mukana. Se ilmestyy porukkaan vasta noin kolmannen kaljan jälkeen. Ja pyytää aina tilaamaan sen neljännen ja sitä sitä seuraavan. Ja sen seurassa on aina tosi kivaa, niin vittumainen kuin se onkin!

En mäkään olis näin rahaton ilman sitä. Ja se jää yleensä koko yöksi, toki. Kovasti sille aina petaa petin. Ja sitten aamulla kun yrität pyytää sitä jäämään... Yleensä se on häipynyt jo ennen kuin heräät! Tietty sille voi aina ehdottaa et otetaan vielä yhdet, se on sen ainoo heikko kohta. Mut yleensä se on aamulla jo mennyt.


Niin sen nimi on humala.

Jatkot

Kai tätäkin täytyy päivittää...

Meininkinhän ei ole se et riipastaan kova känni!!

Sattui niin huonosti et jätin juomatta eilen noin 15 olutta. Ja tänään jopa jatkoille tulijat vaan häipyvät. Että ole siinä ihminen, ihan ite pitää nekin tuhota! Stadissahan ei menis näin huonosti... *Heiluttaa kättä yhdelle O:lle*

Mielenkiintoista aina välillä katsoa kelloa ja todeta et muut on duunissa... (ja naureskella...) Mä voin aina avata seuraavan...

Youtubekin on niin hauska tässä vaiheessa aamua

Kerran vielä tie/yhteen meidät vie

Projekti "Näe Tehosekoitin livenä" saatiin vihdoin päätökseen. Meikäläinen kun on ollut ihan hillitön Tehis-fani kymmenen vuotta sitten ni pakkohan poikia oli mennä kattomaan, ku ne nyt pitkästä aikaa taas teki pari keikkaa. Oli tarkoitus mennä jo Tammerfesteille, mut eka nikottelin lippujen hintaa ja sitku jäin veivaamaan asiaa liian pitkäksi aikaa, ni keikka oli jo loppuunmyyty. En siitä kyl oppinu mitään, tuli Ankkarockiinkin ostettua lippu edellesenä yönä.

En saanut ketään seuraksi matkaan, mutta onneksi silti lähdin, sen verran hauskaa oli! Eikä seuran puutekaan vaivannut pätkääkään, ku tuli tutustuttua uusiin ihmisiin. Yhden kanssa tulee toivottavasti pidettyä yhteyksiäkin.

Mutta takaisin Tehosekoittimeen. Täytyy sanoa, et keikka oli vähän vaisu. Siis hyvinhän ne veti, mutku Tehiksellä on aina ollut ihan superhyvä fiilis keikoilla, ni nyt oli sellainen normimeininki. Mäki oon aina ollut nimenomaan keikkailevan Tehiksen fani. Vaikka levyt hyllystä löytyykin, ni ne ei koskaan ole mitenkään erityisesti iskeneet. Siis ihan ok-musiikkia muttei ollenkaan niin hyvää kuin livenä. Mut sitku pääsee keikalle, ni menohan on aina ollut ihan mahtava. Nyt tuntui, et kunnon meininkeihin päästiin vasta suunnilleen viidessä viimeisessä biisissä. Mut olihan se mahtavaa kuulla taas Fiksu ja kypsä, C'mon baby yeah, Pakko päästä pois ja muut tutut biisit livenä. Ja jätkillä oli selkeästi hauskaa lavalla ja (oudon lyhythiuksinen) Hanskikin innostui välillä hyppimään vanhaan malliin.

Sunnuntain odotetuin bändi - Sonata Arctica - sen sijaan veti taas aivan mahtavan keikan. Erityisesti innostuin siitä, että ne veti Black Oceans, White Pearlin, en oo aikaisemmin sitä kuullut livenä. (Henkka joskus muistaakseni sanoikin, ettei sitä tulla kuulemaan livenä kuin instrumentaalina.) Muutenkin on pitkä aika ku oon nähnyt Sonatan livenä. Taisi olla vuosi sitten Saunassa? Oli muuten eka keikka mulle jossa Elias oli Sonatan virallinen kitaristi eikä vaan Janin tuuraaja. Jotenkin vähän kaipasin sitä punapäätä lavalle. Siis kyllähän Elias huomattavasti parempi kitaristi on, mutta Janin esiintyminen vaan oli paljon näyttävämpää. Tony kyllä tietysti osaa ottaa lavan haltuun, et sikäli bändillä ei ole ongelmaa.

Aamulla oli töissä vähän vaisu meininki. Matkustelu vaatii veronsa. Olin Tampereella varttia vaille neljän aamulla ja nukuin kuitenki bussissa pari tuntia, et sikäli tilanne ehkä oli parempiki kuin tavallisen baari-illan jälkeen, mut ei se kyllä olossa tuntunut.

Tässä vielä Youtubesta löytynyt Ankkarockissa kuvattu pätkä Tehosekoittimesta:

Liskodiscot

Matelijoiden vierailuilla on aina se hyvä puoli, että silloin lupaa parantaa tapansa. Oli pari yötä sitten taas niin mielenkiintoinen yö, ettei uskoisikaan. Siinä tuli valvoessa hiki pinnassa luvattua taas laittaa rahansa johonkin järkevämpään kuin kaljaan, aloittaa taas liikunta uudestaan, keksiä jotain kehittävää tekemistä elämälleen ja lähteä kävelemään tästä **tun hankalasta elämäntilanteesta.

Fiksuna tyttönä pidin päätökseni tasan kaksi vuorokautta. Pitäähän sitä huolehtia siitä, että liskot vierailee useamminkin, niin tulee taas luvattua samat jutut itselleen uudestaan.

Visareissut on kyllä vaarallisia. Siinä vaiheessa kun pöytään roudataan ilmaista sangriaa sen tietää jo etukäteen että homma lähtee lapasesta. Jos olis oikein hurja ni lupais itselleen, että on selvinpäin viikon, kuten kaveri teki. Hyvinhän sillä menee, se oli tiistaihin mennessä ollu vasta kaksi kertaa ryyppäämässä.

Onko mulla pahatapaisia frendejä?

Meitsi on lähdössä liikenteeseen kahden muotibloggaajan kanssa. Pitäisköhän sitä kerrankin katsoa peiliin ennenku lähtee himasta?

On joskus sanottu että naiset pukeutuu toisia naisia varten. Miehiä vartenhan on varsin helppo pukeutua: jotain lyhyttä, kireetä tai läpinäkyvää. Mielellään tietysti yhdistelmänä. Naiset sen sijaan kriittisempiä. Pitäis tietää mitkä vaatteet sopii yhteen et cetera.

Tai sit voi tietty vaan olla välittämättä ja lyödä päälle kaks ekaa kudetta jotka osuu käteen. Ou jee, musta niin tulee vieä joku muotiguru..!

Shakkimatti

Edelleen pää vähän pyörällä viime viikonlopusta. Eikä kai mikään ihmekään. On ollu sen verran solmussa meno viime aikoina.

Onko oikeesti mitään ihanampaa ku herätä jonkun ihanan ihmisen vierestä? On tosin vähän auki, et missä mennään. Mut ei se mitään, eiköhän se jossain vaiheessa selviä. Kyllä mä oon valmis jonkun aikaa ihan vaan tarkkailemaan tilannetta. Ainoo mitä mä tiedän on se, että mä oon ihan totaalisesti hävinny pelin vihreille silmille.

Duunia, duunia

Onko ihan pakko jos ei oikeesti jaksa? Ei just nyt kiinnostais yhtään. Mut kai tää tästä, onneks on työpäivä jo yli puolen välin.

Palaa hihat

Nyt meni tädillä hermo! Jos tää firma myy nettiliittymiä, ni oisko oikeesti liikaa pyydetty, että meidän netit pysyis koko työpäivän auki, häh?? En ookaan avannu kirjausohjelman ku ehkä kakskytä kertaa ja päivä on vasta vähän yli puolenvälin. Ja muutenkin nää kirjausohjelmat on ihan loistavia ja toimivia eikä koskaan jumita tai mitään. Että tee siinä sitten duunia.

Ja ihmiset, jos seurustelette, ni seurustelkaa ja jos ette ni älkää mutta jotain päätöstä sen suhtee, jooko? Turha tulla mulle vinkumaan väliintulemisesta.

Äh, koska tää päivä loppuu, mä tarvin kaljaa!

So take this stone with you
And bring yourself back alive
If not for me, for someone else
I will step aside.

If it's this easy to walk away,
For you to disappear
Were you ever here?


[Amoral - Last October]

Opiskelun paradoksi

Dzenne luki eilen kvanttifysiikkaa. Kirjasta selvisi, että entropia ei voi vähentyä maailmankaikkeudessa. Entropia taas tarkoittaa informaation vastakohtaa (ts. informaatio on järjestystä, entropia epäjärjestystä), siis kun entropia lisäntyy, pitää informaation vähentyä.

Mitä järkeä opiskelussa sitten on, jos kerran informaatio vain vähenee maailmankaikkeudessa??:D [Tätä ette kuulleet minun suustani, mielestäni kaikenlainen opiskelu ja lukeminen on maailman(kaikkeuden) parasta ajankäyttöä.]

Toisaalta, tätäkään emme olisi saaneet tietää ilman opiskelua...

My fifteen minutes in fame

Dzennehän on jo suorastaan julkkis!

http://www.metalshots.com/2009/2009-06-05_SaunaOpenAir_Tampere/slides/Sauna_0384.html


Toivottavasti jaksan postata myöhemmin ihan kunnolla Saunasta. Oli niin hauska viikonloppu että kyllä se ansaitsisi varsinaisen jutun.


P.S. Poisonblackin ylisöpöstä basistista löytyy myös jokunen kuva tuolta linkkisivulita :)

Leo Leijona ja sosiaaliturva

Sauna tuli ja meni. Katotaan jos sais siitäkin jotain kirjoitettua, oli kyllä niin mahtava meininki, et vois koittaa jotain rustatata. Nyt kuitenkin tekstiä Leo Leijonasta.

Istuskeltiin tänään Amadeuksessa. Yks kaveri rupesi muistelemaan lapsena Postipankista saamaansa Leo Leijona -peliä. Siinä Leo Leijona liikkuu nopan osoittamien silmälukujen mukaan ja suorittaa ruuduissa ilmaistuja tehtäviä. Pohdimme päivitettyä peliä, jossa Leo Leijona tutustuttaa lapset sosiaaliturvaan. Peliin kuuluvat ehdottomasti seuraavat ruudut:

"Leo Leijona hakee asumiostukea. Jonota sossun luukulle seuraavat viisi heittovuoroa."
"Leo Leijona tapaa Leena Leijonan. Kela haluaa tietää heidän suhteensa laadun. Kirjoita selvitystä kolmen heittokierroksen ajan."
"Nosta kortti, jotta saat tietää, maksaako sossu Leo Leijonan ulosotossa olevat vuokrat."
"Leo Leijona on tien haarassa. Hän voi hakea sossusta rahaa (jonota kymmenen vuoroa), valmistua humanistiksi (siirry jonottamaan työkkärin luukulle loppupelin ajaksi) tai ryhtyä kasvattamaan ruohoa (jos Leo jää kiinni, palaa lähtöruutuun)."


Peli sai tietysti myös K-18 lisäosan, jossa Leo seikkailee päihteiden maailmassa:

"Leo Leijona herää Leena Leijonan vierestä. Nosta kortti, jotta selviää, onko reaktio 'Leo Leijona kerää vaatteensa ja häipyy ennen kuin Leena herää (heitä noppaa uudestaan)', 'Leo Leijona herää siihen, että Leena Leijonan mies saapuu kotiin (vietä ensiavussa seuraavat viisi heittokierrosta)', 'Leo Leijona saa kutsun isyystutkimuksiin, jotka kestävät yhden vuoron ajan' vai 'Leo suuntaa sukupuolitautien poliklinikalle (jonota kaksi vuoroa)'."
"Leo Leijona päätyy Monttuun oluelle matkalla sossuun. Vietä seuraavat kaksi heittovuoroa tuoppi kädessä."

Lisäksi peliin kuuluu tietysti Monopolista tuttu Sattuma-kortti tyyliin:
"Leo tapaa lukioaikaisen kaverinsa, joka on ekonomi ja tekee rahaa. Leo hakkaa päätänsä seinään seuraavan heittovuoron ajan."
"Leo Leijonan mummonserkunkumminkissanleski jättää Leolle miljoonaperinnön, siirry suoraan maaliin." ja
"Leo Leijonan eksä karhuaa elatusmaksuja. Leo käy paperisotaa kolmen heittovuoron ajan."

Tottakai tämä peli pitäisi myydä kaikille yläasteille ja lukioille opettamaan kakaroita oikeaan elämään. Päihdelisäosa tosin olisi pelkkää lukiokamaa. Siellä sitten mukulat pelaisivat peliä kaikki yhteiskuntaopin tunnit.
"Koska tää peli oikein loppuu, ope?"
"Sitten kun te kuolette!"


P.S. Kello ei ole edes yhtätoista ja Dzenne on jo kotona baarista. Kyllä työelämä raitistaa...

Me gusta la cocina mejicana

Paaston lopettaminen on taitolaji. Paha vaan, ettei se tällä kertaa ota sujuakseen meikäläiseltä. Oikeaoppisestihan paasto lopetetaan syömällä pieniä kevyitä annoksia ja vähitellen siirtymällä normaaliin annoskokoon.

Oli meinaan tosi fiksu idea lähteä eilen kaverille meksikolaisen ruuan iltaan. En muista, koska oon viimeksi syönyt itseni niin täyteen. Maha oli kipeä koko illan eikä tänäänkään ole vielä ollut nälkä. Ja tulin luvanneeksi lähteä sunnuntaina Raxiin parin kaverin kanssa pizzaa mättämään. Auts!

Oli kyllä kiva väsätä eilen ruokaa porukalla. Tehtiin ihan kaikki ite, tortillat mukaan lukien. Niiden kauliminen ja pannulle paistettavaksi siirtäminen oli kyllä aika haasteellista, mutta onnistui A4-paperiarkkien (sic!) avulla. Tortillat täytettiin papumuhennoksella, salaatilla, salsalla ja guacamolella. Ruokajuomana toimi naranjada ja limonada (eli appelsiini- ja limevedet) ja jälkkäriksi oli avocadojäätelöä. Sen ohje oli suunnilleen tällainen:

2-3 avocadoa
1/2 dl kermaa
2-3 sitruunan mehu
1 tl vaniljasokeria
1/2 l vaniljajäätelöä

Halkaise avocadot ja koverra hedelmäliha pois kuorista. Soseuta tehosekoittimessa. Sekoita joukkoon kerma. Mausta sitruunamehulla ja vaniljasokerilla. Paloittele jäätelö joukkoon.

Jäätelön voi siis joko sotkea sekaan tai käyttää avocadotsydeemiä ikään kuin kastikkeena. Namia joka tapauksessa!

Kadonnut kaksonen

Dzenne on rakastunut!

Ei oikeesti voi löytyä toista blogia, jossa vingutaan ihan samoista asioista kun mitä meitsi kirjoittelee: tulee ryyppättyä liikaa, ei ehdi harrastaa liikuntaa, töissä vituttaa ja ihmissuhteet menee päin hanuria. Vietin viime illan kikattelemalla tuolle blogille. Noin 90 prosenttia sen kirjoituksista olis voinut tulla mun näppikseltä. Ollaankohan me jotain vauvana erotettuja identtisiä kaksosia?

Meinasin kommata sille että lähdetään joku päivä yhdessä kaljalle. En sit kuitenkaan viittyny. Tuntuis ehkä vähän liian stalkkausmeiningiltä.

Negatiivisia ajatuksia

Tässä kanditiedoston avaamista vältellessä vois kai tehdä tämmöisen systerin blogista löytyneen pahinta minussa -systeemin:

1. Nimessäni:
Yleisesti ottaen oon tyytyväinen nimeeni. Se on persoonallinen ja kuvaa mua hyvin. Se tarkoittaa jossain päin Suomea pientä ja sopii siksi hyvin tällaiselle hobitin kokoiselle tapaukselle. Ärsyttävää on kuitenkin se, että monet luulee sitä lempinimeksi ja jatkuvasti saa olla selittämässä, että kyllä se on oikea nimi. ("Siis ihan kastenimi?" "Ei, se ei oo kastenimi, koska mua ei ole kastettu.")

Sukunimessä taas ärsyttää se, ettei se tarkoita mitään. Ja se sekoitetaan liian usein muutamaan parilla kirjaimella eroavaan yleisempään sukunimeen.

2. Kasvoissani:
Piti oikein mennä peiliin kurkistamaan, että mitä valittamista niissä vois olla. Emmä keksinyt mitään. Sanotaan nyt sitten vaikka et lasit. Mielestäni näytän paremmalta ilman laseja, mutta piilarit maksaa sen verran, etten käytä niitä kuin kesäisin.

3. Vartalossani:
Vyötärö. Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin sen puute. Oon nyt ollut paastolla kymmenen päivää ja laihtunut neljä kiloa, mutta vyötäröllä ei näy mitään muutosta. Maha sentään on vähän litistynyt. Kaikki on lähtenyt jo ennestään kohtuu kapeista reisistä.

4. Luonteessani:
Oon ärsyttävä besserwisser, itsepäinen, sitoutumiskammoinen bitch.

5. Vaatekaapissani:
Tästä kysymyksestä voinee päätellä, et tämä kysely on kiertänyt muotibloggaajilla :) Sanotaan nyt sit et se on aina sotkunen, kiitos kahden kissan, joiden mielestä on kiva levitellä sinne karvoja, tiputtaa kaikki alas ja möyriä siistit vaatepinot kunnon kasoiksi.

6. Kotonani:
Vaikka asunkin mukavasti kaksiossa, joskus käy mielessä, että isompi kämppä olis kiva. Saunan haluisin ehdottomasti. Ja sit olis kiva jos olis erillinen työhuone, eikä tällainen työ- ja makuuhuoneen yhdistelmä. Plus et kirjoille ei enää kohta ole tilaa missään.

7. Työssäni:
Se rajoittaa ryyppäämistä :) Oikeastaan, jos se olis vaan sitä varsinaista työtä, ilman kurinpitoa ja muuta ylimääräistä sählinkiä, se vois olla ihan ok.

Tulevasta kesätyöstä en viitsi edes aloittaa. Siinä on ihan liikaa huonoja puolia.

8. Ystävissäni:
Ne houkuttelee liian usein baariin.

9. Perheessäni:
Niistä en oikeastaan mitään huonoa keksi. Äiti on välillä vähän liian ylihuolehtivainen. Mut sellaisia kai mutsien kuuluukin olla :)

10. Harrastuksissani:
Ryyppäämistä ja liikuntaa on vaikea harrastaa yhtä aikaa. Krapulassa ei oikein ole terveellistä lähteä lenkkipolulle. Ja ensin mainittu vie liikaa rahaa. Lukemiselle taas ei koskaan ole aikaa.

11.Kumppanissa:
Sellaista ei ole. Mä en nyt tarkoita, et se olisi se negatiivinen asia. Sinkkuna on ihan kivaa, varsinkin nyt kun kesä tulee. Vaikka olishan tuossa taas yksi ehdokas valmiiksi katottuna...

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
Ne ovat maailman suloisimpia, ihanimpia, söpöimpiä ja fiksuimpia (no joo, nuorempi ei) olentoja, ei niissä ole mitään vikaa silloin kun ne ei
-revi tapetteja
-yritä hypätä parvekkeelta alas
-herätä yöllä
-sotke ruuallaan koko keittiötä
-hajoita kaikkea
jne...

13. Kielenkäytössäni:
Kiroilen ihan liikaa (mutten toisaalta ole kyllä kiinnostunut tekemään asialle mitään).

14. Musiikkimaussani:
No sanotaan nyt sit vaikka et se on aika ykspuolista. Tosin viime aikoina on herännyt kova hinku kuunnella jazzia. (Kärrätkää joku mut sairaalaan.)

15. Kotikaupungissani:
Välillä tuntuu, et täällä on ihan vitun pienet piirit.

Ja vaikken pyöräilekään, ni pyöräilijät otetaan liikenteessä ihan liian huonosti huomioon. Eikä autot koskaan pysähdy suojatien eteen. Ja sit mä en ymmärrä, miten ruuhkista vois päästä eroon sillä, et ne piilotetaan maan alle. Tosi fiksua maksaa siitäkin tunnelista miljoonia, joo.

16. Ruokavaliossani:
Kasvisruokavalio rajoittaa välillä syömistä. Ja syön ihan liikaa salmiakkia. Lasketaanko olut ruokavalioon kuuluvaksi? :)

17. Lapsissani:
Skippaan tämän kysymyksen, koska toivottavasti sellaisia ei ikinä tule.

18. Naapureissani:
Niistä mä en itse asiassa keksi mitään pahaa sanottavaa. Ne edes valita, vaikka täällä biletetään ehkä vähän turhankin usein.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
Elämäntilanteessa ei sinänsä ole valittamista. Ennemminkin siinä, mitä tän ikäisen oletetaan tekevän (= valmistua ja mennä töihin). Mutku mua ei kiinnosta. Oiskohan se mahdollista opiskella koko elämänsä? Missä vaiheessa ne heittää yliopistostosta pihalle?

20. Tulevaisuudessa:
Äskösessä kyssärissä tuli jo aikalailla vastattua tähän kysymykseen. Mä en ole pätkääkään kiinnostunut siitä duunista, mihin mulla alkaa hiljalleen olla koulutus kasassa. Pelkään, et jos joudun sitä tekeen pidempään, ni vedän itteni vielä hirteen joku päivä.

Loppu häämöttää...

Tänään on paaston suunniteltu viimeinen päivä. Tosin tuossa laskeskelin, että mehuja riittäisi vielä huomiseksikin, joten saatan jatkaa päivän suunniteltua pidempään.

Olo on edelleen hyvä. Paastotee tosin alkaa tökkiä. Onneksi mehuissa on enemmän variaatiota, ni niihin ei kyllästy yhtä helposti. Nälkä ei vieläkään vaivaa, mutta mielihalut kylläkin. Huomaa, että ruualla on ihmiselle muutakin merkitystä kuin pelkkä polttoaineen hankinta. Kaikki tuoksuu ihan taivaalliselle ja kaikkea haluaisi maistaa.

Pitäis varmaan hiljalleen ruveta suunnitteleen ekoja syömisiä. Kaupassa olis tarkoitus käydä tänään. Varmaan jotain viiliä alkuun ja raastettuja vihanneksia ja hedelmiä. Sit hiljalleen raskaampaakin pöperöä.

Eilen tuli taas oltua liikenteessä. Kukaan ei enää ees kato ihmeissään, vaikka istun pöydässä vesilasi kourassa. Kyllä sit riemu repee kun alan taas ottaa alkoholia. Kantapaikan omistaja kehoitti tulemaan heti lopettamisen jälkeen kaljalle. Tulis halvat kännit :)

Extreme-elämää

Seitsemäs päivä paastoa menossa. Kumma kyllä, paasto ei ole pahemmin vähentänyt mun baareissa istumista. Kolmena viime iltana on tullut liikenteessä oltua - ja mikä mukavinta: ei ole krapulaa eikä morkkista! Johtuiskohan siitä, että kädessä on ollut vesilasi? Ja kantapaikassa sain jopa juoda omaa teetäni, kun selitin asian. Teemukia jopa täytettiin pyytämättä (mutta epäilen, ettei se johdu kanta-asiakkuudesta, köh, köh).

Kaikkia tuntuu kovasti kiinnostavan paasto. ("Miks sä paastoot?", "Onko nälkä?", "Heikottaako?" "Ai sä oot vielä pystyssä.") Kuitenkin, mitä tässä oon paastosta keskustellut, väki tuntuu jakautuvan selkeästi kahtia: niihin, jotka ovat paastonneet (ja tästä porukasta löytyy todella yllättäviä tyyppejä) ja niihin jotka toteavat, etteivät voisi ikinä paastota, koska rakastavat ruokaa niin paljon. No, niinhän mäkin rakastan. Ja tiedän, että kaikki maistuu ihan taivaalliselta paaston jälkeen, kun on antanut makunystyröiden levätä ja puhdistua vähän aikaa.

Ihmisten tuntuu olevan vaikea käsittää, että paasto ei ole mitään itsensä kiduttamista. Nälkä lähtee parin ekan päivän jälkeen ja sitten olo on tosi hyvä. Energiaa riittää ja elämä maistuu.

Mikä sitten saa paastoamaan? Pohdin tässä yksi päivä, että kai tämä on sitä äärimmäiskokemusten hakemista. Lisäksi ruoka on ehkä ainoa ihmisen tarpeista, josta voi pidättäytyä jonkin aikaa: Ilman juomaa ei kauaa selviä (ja nyt en viittaa olueen), unideprivaatio lähinnä pilaa koko elämän (kokemusta on) ja jos listaan otetaan selibaatti (vaikka seksi ei varsinainen tarve kai olekaan), niin eiköhän jokainen ole useastikin jokusen viikon ilman seksiä eli siitä tulisi aika pitkä projekti, jotta mistään varsinaisesta pidättäytymisestä voisi puhua. Kai tämä on jonkinlaista rajojen rikkomista.

Rajoja olisi tarkoitus rikkoa vielä kolmisen päivää...

Kevätpaastoa

Täällä alkoi paastomeininki. Oon koko kevään meuhkannut kaikille, että haluan taas paastota ja nyt sain sen vihdoin aikaiseksi. Eli käytännössä se tarkoittaa, että ainakin kaksi viikkoa oon ryyppäämättä. Ei välttämättä mikään huono juttu.

Nyt on ihan sellainen olo, et vois ruveta jatkossakin elään vähän terveellisemmin. Toivottavasti mä koen jonkun uskonnollisen herätyksen tän kahden viikon aikana, muutan luostariin jonnekin Sambiaan, käännän Pyhän Tuomaan loput kirjat suomeksi ja unohdan paheellisen elämän.

Paitsi et jos rupee nunnaks ni silloin pitää kai unohtaa seksikin? Se voi kyl tehdä tiukkaa. Mut pistetään harkintaan.

http://www.myspace.com/amoralweb

En vaan usko. Uusi Amoral kuulostaa hyvältä. Erittäin toimivan kuuloinen levy. Pitänee hankkia ihan virallisena versiona. Ei ehkä vuoden paras platta, mutta ehdottomasti tulee pyörimään paljon meikäläisen levysoittimessa. Vaikuttaisi kovasti siltä, että nää täytyy nähdä livenä. Huomasin eilen jopa hyräileväni Gave up Easyä. Pelottavaa. Ja jos biisin nimi on Sex'n'Satan niin eihän se voi olla huono. Ja Vivid on kanssa ihan loistava.

"Always wanted to know where the fallen angels go to die/I guess I've found my answer..."

Ja siis eihän meikäläinen ole mikään niin hc-fani että olis jotain Koivusta vastaan.

Mutta: eihän tää oikeasti kuulosta enää Amoralilta. Et sikäli kyllä ymmärrän ja symppaan tätä RIP-koulukuntaa. Vaihtakaa bändin nimeä tai jotain niin meitsi on heti fani.

Mitään en oo ottanut!

Pitkällisten empiiristen tutkimusten seurauksena olen todennut juovani liikaa. En tosin tiedä, johtaako tämä havainto mihinkään toimenpiteisiin. Mutta epäilen vahvasti että noillekin kahdeksallekympille olisi ollut muutakin käyttöä kuin olut.

Ihan hirveässä kuosissa ei onneksi ole tullut oltua. Et sikäli homma ei ehkä ihan ole lähtenyt lapasesta. Muut sammuu ja meikä jatkaa menoa. Kertookohan se enemmän meitsin kisakunnosta vai seuran alkoholinkäyttötavoista?

Oon kyllä iloinen, etten ole teekkari. Niillä vapun vietto kun kestää vielä pidempään. Mulla ei varmaan kunto riittäisi. Vanha ei jaksa enää.

Somebody put something in my drink

Nyt on kyllä vähän liian hyvä fiilis. Pitäis kai olla tosi vittuuntunut. Ja mulla on vielä menkatkin. Sen pitäisi olla ihan riittävä syy purra pää pois joka kolmannelta vastaan tulevalta mieheltä ja vetää turpaan toista kolmannesta. Ja jos ei tule riittävästi miehiä vastaan ni varmuuden vuoksi vaikka paria naistakin. Ja nukkunutkin oon taas ihan liian vähän.

Onkohan musta tullut joku vitun empaatti, joka on ihan fiiliksissä kun muut ympärillä on onnellisia? Tai sit joku on antanut mulle rauhoittavia mun huomaamattani. Se selittäis senkin, ettei oo vähään aikaan ollut krapulaa.

Mihinköhän juomaan ne on laitettu? Ei varmaankaan eiliseen kaljaan, koska kävelin ihan itse visareissulta kotiin. (Meitsi, bentsot ja yksi kalja on ihan taattu yhdistelmä saada jalat alta.) Vitamiinpillereissäkään se ei varmaan ole, koska en ole muistanut ottaa niitä pariin päivään. Tee olis tietty ihan hyvä vaihtoehto, koska sitä menee paljon, mut onko se sit murenneltu jokaiseen pussiin? Luulen kyllä että kyse on ihan raanavedestä. Sitä kuitenkin tulee juotua niin paljon teen muodossa ja sellaisenaankin.

Pyyntö sille, joka ne aineet on sinne käynyt fiksaamassa, että vaihda vähän kovempiin, ni saan paremmat kiksit.

Mut ei kai tässä huolissaan tarvi olla. Yleensä nää elämään tyytyväisyydet kuitenkin vaihtuu vitutukseen parissa tunnissa. Et eiköhän tääkin tästä korjaannu.

[Dzenne odottaa kuka lukijoista tilaa ensimmäisenä valkotakkiset miehet kyselemään paranoiasta...]

Duuniahdistusta

Kotoa ei kuulemma koskaan tulla hakemaan töihin, mutta ei kyllä olis krapulapäivä voinut paremmin alkaa kuin tuossa viikko sitten. Mulle soitetaan ja pyydetään syksystä alkaen vuodeksi duuniin. Siis meikäläistä, nyt on jotain vialla. Oman alan hommia, hyvällä palkalla, melkein täysillä tunneilla.

Kaikki muut varmaan kiljuisi riemusta näinä taantuman aikoina, että on töitä tarjolla. Mussa on epäilemättä jotain vialla, kun itseä lähinnä ahdistaa sitoutua samaan hommaan vuodeksi. Mitä jos mä en pärjääkään? Jos en tule toimeen niiden mukuloiden kanssa? Jos saan hermoromahduksen? Entä jos haluan hypätä lentokoneeseen ja matkustaa Indokiinaan kesken kaiken?

Kaiken lisäksi tuo duuni tarkoittaisi sitä, että täytyy raitistua melkoisesti viime aikoihin verrattuna. Mikä ei tietty olis kyllä pelkästään huono juttu. Siis ainakin arkiryyppäys pitäis unohtaa. Mut toisaalta, sit olis rahaa ostaa ruoka luomuna ja käydä reissussa lomilla ja saisin varmaan lyhennettyä asuntolainaa jokusen tonnin. Et hulluhan mä olen jos en tota ota vastaan. Ja saishan tuosta sen varmuuden sille, et olenko ihan väärällä alalla. Vuodessa ne huonot puolet tulee taatusti esiin erilailla kun jossain viikon sijaisuuksissa.

Sit jos ahdistaa liikaa, voi aina miettiä, et ei vuosi hirveen pitkä aika ole. (Ja vetää pään täyteen viikonloppuna ja avautua kavereille maailman pahuudesta. Mut sitähän mä teen jo nyt.)

Vanhuus ei tule yksin

Mitä helvettiä, mä olen menettämässä nymfomaaniuttani. Heräsin miehen vierestä ja piti oikein miettiä, että jaksaako sen herättää uusintakierrokselle. Ikään kuin siinä olisi oikeasti vaivaa. Alkaa ikä varmaan painaa, kun ei seksi enää kelpaa.

Sanotaan, että naiset on kovia juoruamaan. Mä onnistuin saamaan puhelun, jonka ensimmäinen lause oli "Voi vittu, te nussitte, mä arvasin" alle kymmenen minuutin siitä kun olin heittänyt miehen pihalle. Epäilen, että monella naisella olisi tuon alittamisessa jo ongelmia...

Vois vähän avautua eräästä asiasta, mutta en taida jaksaa. Liian hyvä fiilis nyt tilityksille.

Edit: Voi vittu, mua houkutellaan taas baariin. Pitäisköhän käydä ryyppäämässä ens viikon ruokarahat?
Edit nro 2: Tilin saldo 18,52. Kyllä sillä pari kaljaa saa. Palkkapäivä missä olet??

Ihminen ei ikinä opi

Viikko mennyt viime ryyppäjäisistä. Eipä siitä kai ole pahemmin kerrottavaa - tai ainakaan julkaisukelpoista. Jos vähän aikaa yrittäisi taas olla kiltisti...tai ei ainakaan ottaisi ihan kaikkea mitä kurkusta alas työnnetään.

Pari asiaa tuli kuitenkin todettua: virheistään ei opi. Kuten:
1) eksiin ei kosketa (nojoo, sitä en oikeastaan edes kadu)
2) varattuihin ei kosketa (niin, mitäänhän ei kyllä tapahtunut)
3) suht vähäinenkään(??) määrä alkoholia EI ole hyvä idea (ihan mistä vaan näkökulmasta katsottuna) kun kasassa on viiden päivän univelka ja duunia seuraavana päivänä.

P.S. Melkein käännyin tiistaina agnostisismista teismiin. Jos jumalaa ei olisi, krapula ei voisi kestää niin pitkään. Sillä on pakko olla joku elämää suurempi tarkoitus.

Vaihdetaan: elämä

Otetaan vastaan yksi (1) kappaletta iloista, mukavaa elämää, jossa on jotain mieltä. Mielellään viihtyisällä ja hyvin palkatulla työpaikalla (tähän aikaan vuodesta kelpaa vaikka pelkällä kesätyöpaikalla). Elämän tarkoitus saisi olla ratkaistuna ja jonkinlaista toimintasuunnitelmaa sen saavuttamiseksi myös. Hyvä rahatilanne on ehdottomasti plussaa.

Vaihdossa voin antaa puoli(?)alkoholisoituneen, vittumaisen elämäni, jossa on työtä ilman kiinnostusta siihen, ikuista opiskelua, ilman minkäänlaista suunnitelmaa valmistumisen ja normaalin elämään suhteen ja ihan liikaa kaikenlaista säätämistä. Säännölliset uniongelmat ja päänsäryt tulevat kaupan päälle. Jos oikein kovasti tingit, voin luopua myös naapurin huutavasta kakarasta.

Huom! Ystävät ja kissat eivät kuulu kauppaan.

Vaihdosta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä osoitteeseen dzennemetal@hotmail.com.

Lokerointia

Me tieteilijät olemme siitä hauskaa porukkaa, että pidämme säännönmukaisuuksista. Niiden perusteella taas on helppoa lokeroida eri asioita tyyliin "siivet ja nokka -> lintu", "15 kaljaa -> humalassa" tai "vittumainen käytös -> kusipää" Lisäksi kaikenlaiset diagrammit ja taulukot esittävät asian mukavasti kuten



Mitä suurempi korrelaatio kahden asian (kuten "vittumainen käytös" ja "kusipää") välille saadaan, sen parempi. Ja mitä paremmin luokittelu ennustaa esim. käyttäytymistä, sen mukavampi.

Tuli muutama päivä sitten törmättyä tällaiseen tyyppiin, jota en ole pariin vuoteen tavannut. Se jutteli baarissa yllätyksekseni mukavia. Kun valomerkki iski, sen täytyi tietysti pyytää meikäläinen jatkoille kämpilleen. Ja tottakai minun piti tähän myöntyä. Juotiin pullo viiniä puoliksi, kuunneltiin Floydia ja juteltiin vielä lisää henkeviä.

Nyt olo on vähän että WTF.

Ihmiset, kun teidät on laitettu johonkin lokeroon, koittakaa pysyä siinä, jooko? Dzennen pieni pää menee ihan pyörälle tällaisesta toiminnasta.

Mennäänkö meille kokeilemaan, sopisiko mun vaimon rintsikat sulle?

Eilen vietettiin taas laatuaikaa kaveriporukalla ja juteltiin iskutaktiikoista. Mun ehdoton suosikki-iskuyritykseni on se, kun joku jätkä yritti kovasti tehdä muhun vaikutusta väittämällä, että on lukenut Sokrateen pääteoksen. (Kirjan nimeä hän ei tosin valitettavasti muistanut.) Melko hyvä on myös "Mitä noin ruma nainen tekee näin kauniissa paikassa?" Pisteitä tipahtaa myös ehdottomasti kaverille, joka yritti viime Saunassa iskeä kaveriani kertomalla, että on lukenut tämän gradun.

Yksi kaveri ihmetteli, mikä siinä on, että äijien pitää aina ruveta pätemään voimillaan. Hän ehdottikin, että naisten pitäisi ottaa käyttöön sama taktiikka. "Voi kun tuli taas tänään nosteltua pyykkiä koneesta neljän kilon edestä. Ja märkänähän tietysti painaa vielä enemmän!" Siinä on joka jannu taatusti vaikuttunut.

Dzenne lähtee radalle testaamaan viehätysvoimaansa...

Sex and the City

Istuttiin tuossa yhtenä päivänä erään kaverin kanssa teellä ja se totesi, ettei sen tarvitse enää katsoa telkkaa ollenkaan, kun meikäläisen elämän seuraaminen käy ihan Sinkkuelämästä. Itse hän edustaa sitä joka naisen pakollista "homokaveria" ja hänellä on oma Frendien tyylinen kieroutunut saippuasarjansa, jossa mikään ei onnistu.

Tamperetta ei kyllä kovin moni kutsuisi cityksi, mutta kyllähän sitä seksiä meikäläisen elämässä silloin tällöin on. Ja sinkkuna on tosiaan tullut viihdyttyä viime aikoina. Meikäläinen ei tosin ole kivassa, hyvin palkatussa työssä, en laita kaikkia rahojani kenkiin, olen yleensä liikenteessä miesporukassa, en ole suudellut Alanis Morissettea ja pystyisin todennäköisesti juomaan pöydän alle kenet tahansa sarjan neljästä tähtösestä. Veikkaisinkin, että parempi sarjannimi olisi Olutelämää (englanniksi tietysti Sex and Beer). Eikö kuulostakin myyvältä?!

Jäin miettimään, mitä muita sarjoja kaveripiiristä löytyy, mutta lienee parempi, etten tässä julkisesti paljasta mietteitäni. Muutama aika osuva tapaus tuli kuitenkin mieleen!

Sinkkuelämää oli kaiketi kovinkin suosittu sarja. Se tarkoittanee, että Kolmonen keräsi ihan mukavat mainostulot kyseisellä sarjalla. Dzenne jää odottamaan sponsoreiden yhteydenottoa...

Hengitysharjoituksia

Eilen oli mielenosoituksen jälkibileet ja pakkohan siellä oli piipahtaa. Lähdin kyllä ajoissa kotiin, kun tänään oli iltapäivällä duunia. Ei oikeastaan ollut krapulaa ja olin valmistellut tunnin hyvin, joten hyvin se meni. Mutta en voi sille mitään, että hävettää olla töissä kun tuntuu, että hengitys haisee viinalle.

Oppiskohan sitä pidättelemään hengitystä 75 minuuttia? Sitten voisi vaan kirjoittaa taululle liitu sauhuten eikä puhua pukahtaisi mitään. Ei kai se nyt kovin vaikeaa voi olla? :D

Hihii

Onpa hyvä fiilis viikonlopun jälkeen. Tää ehkä tarkoittaa sitä, että toinen hajalla oleva ihminen on parempi terapeutti kuin joku ammattilainen. Terapiaseksi rules.

Odotan vaan, että koska ympäristössä räjähtää. Ei tietenkään ollut tarkoitus loukata ketään, mutta taatusti niin on käynyt ja käy. Liikaa epävarmuustekijöitä ympärillä. Ja oikeastaanhan asia ei heille edes kuulu, mutta ihmismieli nyt vaan on sellainen.

Mutta olen nyt ainakin tämän aamun onnellinen, ennen kuin pitää ruveta selvittelemään solmuja. Kai mullakin on siihen hetkeksi oikeus?

Yömyöhällä

Tää on aina loistava idea kotiutua baarista pikkutunneilla, jos on aamulla kahdeksalta opetusta. Onneksi en juonut kuin kaksi kaljaa (tai oikeastaan yhden, mut sitä täytettiin sitä vauhtia, että kaksi lienee lähempänä totuutta).

Huomenna on ehkä pakko ryypätä. Täytyy nollata taas pää töitten jälkeen ja torstaina on penkkarit eli en voi joutua töihin. Tietty sitä voisi siirtää torstai-illalle (ainejärjestön viralliselle ryyppäysillalle), mutta perjantaina on Vanhojen tanssit ja päivällä opetusta eli on pieni riski, et joutuu vielä hommiin, jos oikea ope ei ole vielä terve. Eli huomenna.

Pubikierrosta ja Hervanta-peliä

[Alkuun varoitus niille parille teekkarille, jotka mun blogia lukee, että tätä tekstiä ei ole pakko lukea loppun asti.]

On noi teekkarit sitten hauskaa porukkaa. Meidän ainejärjestö järkkäsi tällä viikolla yhteisbileet erään teekkarikillan kanssa. Täytyy sanoa, että juhlakulttuureissa on melkoinen ero. Välillä tuntui koko keskusteluyhteys katoavan.

Hervanta-peli oli varsin mielenkiintoinen (ja humalluttava) kokemus. Kyllähän mua varoteltiin siihen osallistumisesta ja oikeastaan sitä oli ihan kiva kokeilla, kun kerran teekkaribileissä oltiin. Mulle ei tosin suoraan sanottuna selvinnut, mitä hauskaa on siinä, että vaan heitetään noppaa ja sit juodaan ja ideana on saada mahdollisimman moni oksentamaan mahdollisimman lyhyessä ajassa. Olisi kivaa, jos sillä ryyppäämiselle olisi joku muukin peruste, esim tietokilpailu tai muu tehtävän suorittaminen.

Olen myös pahoillani sen tyttösen puolesta, jonka puhuin pussiin saunassa. Ei ole korrektia argumentointiin koulutuksen saaneena käydä väittelemään jonkun kanssa, jolla ei oikeastaan ole mielipidettä asiasta ja yrittää vaan puolustella kavereitaan.

Ihmetytti muuten, että tasa-arvokeskustelussa koko kysymystä ei edes tunnuttu ymmärtävän. Aamulla pohdittiin, että jos itse olisi teekkari, niin yrittäisikö sitä puhua tietyistä asioista, vai olisiko vaan hiljaa, kun tajuaa, että kukaan ei halua käsitellä koko asiaa.

Jollain tavalla tekisi mieli ottaa ilta uusiksi ja kokeilla, saisiko sen onnistumaan paremmin. Ja sit taas toisaalta tuntuu, että katastrofiksi sekin menisi. Mut oikeasti mulla ja monella muullakin kyllä oli hauskaakin. Ja ne suurimmat idiootit paikalla ei edes tainneet olla kyseisestä killasta ja muutenkin on sääli, että muutama huonosti käyttäytyvä tanoaivo pilaa koko poppoon maineen.

Sinänsä koomista, että mä vielä esittelin itseni alkuillasta sinä, joka nää bileet järkkäsi ja "mua saa sit tulla lyömään, jos ei ole kivaa". No, ei ole kukaan vielä lyönyt, mutta epäilen, että molemmissa leireissä jokunen sitä harkitsee :D

Lisäys liian monen kaljan jälkeen:

Miehet on edelleen perseestä. Syvältä sieltä. Ainakin yksi.

Miten vitussa mä löydän aina ne idiootit??

"Miehet on perseestä"

Tällainen tekstari tuli yhdeltä kaverilta noin viikko sitten. Kuvaa aika lahjakkaasti meikäläisen olotilaa. Vitutuskäyrä on ylittänyt jo kaikki mittarit.

Meinaisin eilen lyödä yhtä ihmistä.

Mut joo, tää lähtee nyt ryyppäämään. On meinaan vakaa aikomus olla tänään ihan turvat.

Huomioita tupakkalaista

Tuli tuossa eilen istuttua parissakin baarissa, josta löytyy vielä sellainen katoava luonnonvara kuin savullinen puoli. Mä olin jo ihan unohtanut, kuinka ärsyttävää se on kun ihmiset käryttää vieressä. Ja tottakai mun pitää aina hengata sellaisten tyyppien kanssa, jotka polttaa.

Ja aamulla heti ekaksi suihkuun ja vaatteet pyykkiin, kun kaikki haisee niin karmaisevalle.

Vaikka tuo tupakkalaki saikin osakseen melkoisesti kritiikkiä astuessaan voimaan, mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että savuttomien ei tarvitse joutua haistelemaan savullisten käryjä. Lisäksi empiirisen todistusaineiston perusteella myös tupakoijat polttavat vähemmän savuttomissa baareissa - eli säästävät rahaa (ja terveyttään?).

Empiirisen havainnoinnin kohde yksi poltti ketjussa yläalessa ja Semaforissa, mutta kävi "vain" kerran tunnissa Tentissä röökillä. Kohde kaksi poltti myös lähes tulkoon ketjussa em. savullisissa paikoissa, muttei käynyt kertaakaan hermosauhuilla Doriksessa.

Kyllä sitä taas osaa arvostaa Tentin savuttomuutta kun on istunut yhden illan tupakankäryssä!

Simon's cat

Nää Simon's catit on kyllä mahtavia!

Oonko mä vanha?

Tossa Naamakirjaa selaillessa törmää väkisinkin sellaiseen asiaan, että tosi monilla mun kouluaikaisilla kavereilla on jo perhe. On vähintäänkin menty naimisiin ja aika monet on pyöräyttänyt jo jälkikasvuakin. Ja toisaalta melkein kaikki ne ihmiset, joitten kanssa olen usein tekemisissä on mua nuorempia.

Kolmekymppiä alkaa lähestyä, niin pitäisikö mullakin olla jo perhe? Kun emmä vaan osaa kuvitella itseäni sellaiseen perusporvarielämään. Mä en todellakaan halua lapsia. Mä tykkään asua keskustan baarien humussa. Musta on mukavaa istua baarissa useampana päivänä viikossa. Mä en halua valmistua enkä kaipaa yhdeksästäneljään-työpaikkaa.

Mikäköhän kolmenkympinkriisi mulla on kun alan kelaan tällaisia...

Jos vähän avautuisi...

Mikä helvetti miehillä on, että kun yhden kanssa saa asian luistamaan, niin seuraava rupeaa heti vittuilemaan?? Tässä on nyt kolmeneljäsosa vuotta yritetty saada edes jonkinlaista keskusteluyhteyttä erään kanssa aikaiseksi ja nyt kun homma alkaa varovasti toimia, vetää toinen maton jalkojen alta.

Ja ajoituskin on ihan kohdallaan. Just nythän mä haluankin lisää paskaa niskaan.

Niillä on varmaan joku virtuaalinen kalenteri. Sinne kaikki merkkaa, koska aikoo ruveta vittumaiseksi jollekin naiselle ja sieltä voi sit myös tarkistaa, et jos jollakulla alkaa mennä liian hyvin, niin voi varata vittuiluajan, ettei se nainen vaan rupea kuvittelemaan itsestään liikoja.
"Ai, sä ajattelit olla mukava muijalle X tiistaina, no jos mä vaikka sit vähän kiukuttelisin sille torstaina, niin pysyy tasapainossa."
"Jaaha, mähän oonkin kohdellut neitokaista Z tosi hyvin pari viime kuukautta...nyt pitäis kyllä jotain keksiä, mähän voisin vaikka tehdä bänät sen kanssa."

Oikeesti, jos mulla ei olisi niin paljon hyviä miespuolisia kavereita, niin mä olisin varmaan kauhea miesvihaaja.

Uusi vuosi ja uudet lupaukset

Tähän aikaan vuodesta ihmisillä on tapana lupailla kenen mitäkin. Yksi kärvistelee 31 päivää tipattomasti, toinen aloittaa ikuisen laihduttamisen taas kerran ja joku kantaa kotiin nikotiinipurkkaa ja -laastareita kilokaupalla aikomuksenaan tumpata viimeisen kerran.

Mäkin tässä mietin elämääni ja tulin siihen tulokseen, että nyt pitäisi luvata seuraavia asioita:

Vähennän ryyppämistä.
Kuulen jo lukijoiden tirskahtelut, ai minä vai vähentäisin?? No just niin, eli tämä on se mitä pitäisi luvata tässä vaiheessa kun riskikulutuksen rajat paukkuu iloisesti. Mutta mitäpä sitä itseään kiusaamaan :) Tosin tässä kuussa rahaa on sen verran vähän, että todennäköisesti alkoholia tulee otettua vähemmän kuin aikaisemmin.

Kirjoitan graduni loppuun ja valmistun.
Kun käynnissä on kahdeksas opiskeluvuosi ja opintopisteitäkin on kasassa yli viisisataa, valmistuminen - tai edes siihen pyrkiminen - tuntuisi loogiselta jatkolta. Mitä vielä, Dzenne menee ja ottaa uuden sivuaineen. Hiljaa hyvä tulee...

Teen enemmän duunia.
Kun on raskaat huvit, niin pitäisi töitäkin tehdä sen verran että saisi ne huvinsa rahoitettua. Tällä kuulla tili on vähän ohkainen ja olenkin surffaillut Työkkärin sivuilla etsimässä pientä lisätienesti. Saattaisi siis onnistua.


Näiden tylsien, velvoittavien lupausten sijaan lupaan yrittää seuraavia:

Otan ainakin yhden tatuoinnin lisää.
Tässä on muutamakin jo mielessä. Tällä hetkellä suurimpana suunnitelmana on pyytää tatuoivaa kaveria opastamaan ja hakata ihan itse yksi kuva kehoon.

Pidän ainakin kahdet bileet tänä vuonna.
Pitäähän sitä ystäviä sen verran piristää...:) Ensimmäiset on muuten tulossa kuukauden sisään.

Sikäli kun hyviä keikkoja on tarjolla, käyn niillä enemmän kuin viime vuonna.
Minun panokseni talouden kuihtumista vastaan.

Ja vielä bonuksena: Voitan ainakin yhden pubivisan tänä vuonna.
Hehe, siinä tulikin hyvä syy käydä taas viikoittain hieromassa älynystyröitään. Eikä luulisi olevan mahdoton tehtävä. Kyllä niitä voittojakin on kohdalle osunut.

Katsotaan vuoden päästä, kuinka selvisin lupausyritelmistäni.